Toisen sukan syndrooma ja Suomi 100 arvonta

Käsitöitä ja varsinkin villasukkia nykyisin paljon duunaavana ns. “toisen sukan syndrooma” on aika raastavaa pakkopullaa niellä. Miten siitä sitten ylipäästäisiin?

Minkä nuorena oppii, sen vanhana jaksaa

Muistan kouluajoilta kun istuimme parisen tuntia viikkoon opetellen lapasien ja sukkien kutomista. Miksi se tuntui mättävän niin paljon ja kiinnostus ei ollut kovin suuri? Vastaus on että tämän tytön kärsivällisyys oli aivan nolla paikoilla istumiseen jopa lopputuloksen mietintään. Kutominen vaan tuntui aina jatkuvan ja jatkuvan loputtomiin plus kotonakin sai vängertää puikkojen kanssa kun tietysti oli käsitöitä läksyinä. Miten aivoissa sitten aikuisiällä nämä palaset loksahtivat niin että perussukka pari syntyy muutamaan hassuun päivään ja haasteiden jano on valtava? Perussukka tuntuu jo todella tylsältä ja aina pitää jotain uutta keksiä ja näpertää. Netti onkin täynnä ideoita ideoiden jälkeen.

Hamsteri hamstraa, suomaailmalainen hamstraa

Uusin ongelmani onkin projektien hamstraaminen sillä selatessani Pinterestiä (sivuni), Ravelryä (sivuni) ja käymällä meidän Sveitsin leidien käsityökerhossa Lausannessa, ideoita, langanpätkiä ja nettitilauksien saldoa uusiin projekteihin alkaa olla jo kaapit pullollaan. Aiheita löytyy helmitöistä, tekstiileihin, maalaukseen ja jopa palapelin tekoon. Ihan kuin pian koittaisi joku “käsityö tarvikkeiden maailmanloppu” tai tulisi vuoden ulkona liikkumiskielto ja varastossa pitää olla tekemistä joka lähtöön ja vuoden jokaiselle päivälle. Jos näin koskaan käy niin meidän bunkkeriin on kutsu avoin ja tekemistä riittää!

Ostinpa jopa ompelukoneenkin tuossa alkukeväästä Facebook kirppariryhmästä kaikkine herkkuineen sillä ajatuksella että nyt saa vaatteet korjattua tai pienennettyä, verhojen helmat ommeltua sekä tehtyä parvekkeen “kesäsänkyyn” tyynyt ja päällysen. No nämä kaikkihan odottavat sitä kaunista päivää kun pääsen tuumasta (vai puhutaanko jo kilometristä) toimeen! Tosin ompelukoneeseen en ole koskenut noin 20 vuoteen joten jotain helppoa kukkaroa kai ensin kannattaisi yrittää, mutta käsityöhän on kuin pyöräilyä eli minkä nuorena on oppinut niin sen vanhana taitaa tai ennemminkin JAKSAA.

Eilen illalla projekteja selatessani törmäsin mehupilli seinähimmeleihin ja ne ovat aivan upeita, joten Lontoon reissulla alkaa armoton 10cm mustien pillien metsästys plus tietty sopivaa metallilankaa niiden kyhäämiseen. Saa nähdä tuleeko projektista yhtään mitään ennen joulua.

Silmukointia ja toisen sukan syndrooma

Aloitin tässä heinäkuun alussa projektin jonka tavoitteena oli tehdä veljilleni joululahjaksi Harley Davidson villasukat. Projektihan lähti käyntiin hienosti kun villasukka-Facebook ryhmän innoittamana olen katsellut ideita niiden toteuttamiseen ja ideana oli vihdoinkin opetella silmukoinnin jalo taito. Lisäksi ystävällisiä ihmisiä oli sivu täynnä jakamassa linkkejä ja vinkkejä moottoripyöräilijän kuvaan.

Tämä päälle silmukointi ei ole minulta koskaan ennen onnistunut ja siinä on paljolti hermot menneet ja pari lasia punaviiniä päälle lohdutukseksi. Kun olin keksinyt miten toteutan moottoripyöräilijän kuvan sukkiin (tein Exceliin suunnitelmat) niin päätös olikin ensin kokeilla tehdä kuva suoraan kutomalla. Harmikseni huomasin että 7 veljestä lanka oli oudosti muuttunut viime kerroista nöyhtäisemmäksi ja kuva näytti kirjoneuleena todella sotkuiselta. Tuumasta toimeen siis ja kyseinen ilta meni Youtube videoita katselemalla ennen kuin silmukat aivoissani loksahtivat paikoilleen. Halleluja, mikä onnistumisen tunne siitä tulikaan kun ensimmäiset silmukoinnit onnistuivat ja minähän tajusin tämän asian! Samanlaista älynväläystä ei ole ollut kuin viimeksi vuonna 1997 jolloin käytin tietokonetta ensimmäistä kertaa lukiossa. Ikä painaa, I know!

Ensimmäinen silmukointi

Olin niin innoissani tästä silmukoinnin tajunnan laajenemisesta että ensimmäinen sukka meni hifistellen välillä silmukoimalla, kerrosrivinousuilla ja ristiinneulotulla kantapäällä ilman mitään ongelmia. Ou jee! Minähän tekisin tällä vauhdilla vaikka 100 paria jouluun mennessä! Lähdin sitten lomalle Suomeen ja kun tulin takaisin käväisin Lontoossa. Sukkien innostus kutominen oli jo siinä vaiheessa hiipunut tämän projektin suhteen ja yksinäinen Harley Davidson sukka pilkisteli muistutuksena ompelukorin reunalta. Aargh, ei vaan huvita aloittaa toista… ei sitten millään! Olin jo muutenkin unohtanut mitä olin keksinyt (monta riviä, millä värillä ja missä kohtaa tein mitäkin) niin toisen sukan aloittaminen oli vielä suurempi kynnys.

Ompelukerho to the rescue!

Miten sitten sain projektin uuteen vauhtiin? Menin eräs keskiviikko ranskankielikurssini jälkeen käymään ensimmäistä kertaa Lausannen keskustassa pidettävässä naisten kahvittelu kudontaryhmässä. Ideana on siis että kukin ilmaantuu töiden jälkeen (17.00 alkaen) kahvilaan ja varaa pöydän kulmaa tuoleilla kuka nyt sinne ekana ehtiikään. Sitten innokkaita käsityöläisiä pikku hiljaa valuu paikanpäälle ja tuovat omat projektinsa jotka ovat kesken tai tarvitsevat neuvoa. Monella on kutomispuikkoa ja ristipistotyitä joita on helppo kantaa kassissa. Menin siis tänne kutomiskerhoon langat ja puikot mukana. Kuinkas ollakaan siinä rupatellessa niitä näitä irlantilaisen, etelä-afrikkalaisen, puolalaisen ja ranskattaren kera olinkin tehnyt jo resorin huomaamattani.

Pääsin taas siis kudonnan makuun. Seuraavalla viikolla oli vuorossa suora osuus johon moottoripyöräilijä sitten silmukoidaan ja kuinkas ollakaan tein sitä niin innokkaana keskutelun tiimoilla että unohdin aloittaa kantapään ja sukka näytti putkelta! Voih, ompelukerhon ansiosta purinkin toisesta sukasta kerran vartta ja jouduin tekemään kantapään kolme kertaa kun aina laskin väärin tai tein jonkun typerän virheen johtuen siitä että en keskittynyt työhöni. Rupesinkin tekemään vaikeat osuudet kotona sillä nehän menevät aina purkuun kun niihin ei keskity.

Vinkkejä ja sukka arvonta!

Silmukointiin voin antaa vinkkinä Garnstudion videon ja paljon kärsivällisyyttä sekä neuleen venytystä niin että ymmärrät miten lanka kulkee kudottaessa jolloin näet myös miten silmukat tulee jäljentää.

Toisen sukan syndroomaan parhaiten tepsii se kun ostat kahdet kutomispuikot ja teet sukkia samaan aikaan. Et koskaan aloita uutta kohtaa jos se vanha kohta ei ole toisessa sukassa valmis. Näin intoa sitten riittää vaikka pitkien polvisukkien verran varsinkin jos kyseessä on kirjoneulekuvio. Itse saan siitä hirmuiset “mummo kicksit” kun odotan miltä seuraava kuvio näyttää ja en meinaa malttaa mennä edes nukkumaan tai tehdä mitään muutakaan järkevämpää. Tein nämä hieman muunnellut ystävänpäiväsukat kaverilleni 50-vuotis lahjaksi tällä tekniikalla.

Kirjoneulesukkia

Toisen sukan syndroomaan, varsinkin jos tekee sukka kerrallaan, auttaa parhaiten vertaisryhmän tuki. Jos fyysistä ryhmää ei löydy niin virtuaalisia ryhmiä on paljon ja Knit-Along (KAL) projekteja, joissa tehdään sukan ohjetta kerran päivään vaikka kuukauden ajan. Myös “itsensä huijaus” tekniikka toimii eli ajattelu “tänään teen sukkaa vain 5-minuuttia sillä sehän ei tunnu kamalalta”. Usein siinä pääsee sitten hyvin vauhtiin ja sukkaa pukkaa tunninkin verran samoilla mehuilla (tai viineillä). Tietty näin syksyn ja talven tullen minusta on kiva laittaa televisio päälle ja katsoa ohjelmaa viinilasin kera kutoen. En nyt viiniä kaikille suosittele, mutta mulle Syrah on elämän eliksiiriä ainakin kahden lasin verran ja innolla odotan iltaa että pääsen heiluttamaa puikkoja.

Arvonta

Tein kokeeksi sukat akryylilangasta testaten vähän miltä tuntuvat jalassa ja ajattelin tästä enempi jalostaa ideoita. Nämä sukat ovat kokoa 37-39 ja laitankin ne nyt arvontaan johon voi osallistua tykkäämällä ja kommentoimalla tähän postaukseen Suomaailmalainen Facebook sivuillani. Arvonta sulkeutuu sunnuntaina 10. joulukuuta kello 18.00 ja on avoinna kaikille, missä ikinä asutkin. Lähetän nämä postitse Lontoosta.

 

Toivottavasti postaukseni inspiroi muita, jotka kouluvuosien jälkeen eivät ole paljolti puikkoihin koskeneet. Vinkkejä ja neuvoja toki voin jakaa, joten kysykää vaan rohkeasti!

Mukavia kutomishetkiä kaikille!

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.