Millenium-mummo Sveitsistä päivää

Olen 37-vuotias millenium-mummo, sillä rupesin äsköttäin ajattelemaan tätä minun tämän hetkistä elämääni vähän niinkuin pitäisin eläkevuoteni nyt vireemmässä iässä. Tämä työnhakuhan ranskankielisellä alueella ei ole mitään herkkua ja pelkällä englannilla pärjääviä duuneja on tarjolla todella vähän. Mitäs keksin syyspäivieni ratoksi?

Miten sun viikko meni?

Kirjaimellisesti aikaa tappaessa ja yrittämällä pysyä päänupin sisällä yhtenä kappaleena. Tässä työttömän, expat-tyttöystävän asemassa ei paljon kyllä elämän tarkoitusta juhlita. Varsinkin aktiiviselle ylisosiaaliselle ekstrovertille elo tuntuu 16 Lontoo-vuoden jälkeen tuskaiselle. En ole vieläkään löytänyt oikein omia kuvioita täällä “Sveitsin Kuopiossa” ja luonut tarkoituksellista sisältöä elämääni.

Olet onnekas että sinun ei tarvitse käydä töissä, vai olenko?

Kavereiden Whatsapp puhelut niin Suomesta kuin Lontoosta ovat viikon piriste. Tietysti ruoho on aina vihreämpää toisella puolella ja moni kaverini ei ymmärrä miksi en nauti kotioloista täysin siemauksin. Yksinkertaisesti sen takia että minulla on ikävä ihmisiä ja haluan päivään jotain rutiinia ja tarkoitusta. Viikonloputkaan eivät tunnut enää samalta kuin ennen kun niitä ei odota ja päivät sulautuvat toisiinsa. Kesällä kävin paljon järven rannassa SUP laudalla melomassa sellaiset 10-15km, mutta nyt syksyn tullen säät ovat vähän arvaamattomammat ja Geneve-järvi on tuulisempi. Siis jotain muutahan sitä on keksittävä kun ei ainaisella lomallakaan pelkkä papukaija päiväkahviseurana ole kivaa.

20170612_161723

No mene töihin!

Helpommin sanottu kuin tehty. Herätessäni tsekkaan heti netin syövereistä olisiko minulle sopivia duuneja tarjolla. Indeed ja isot kansainväliset firmat plus yliopiston sivut ovat listoilla. Jos olen onnekas, haettavaa duunia löytyy kahdesti kuussa. Keitän kahvet ja syön aamupalan Yrjö-papukaijan kanssa ehkä jopa katsomme edellisen illan Eastenders-saippuasarjan kun Jeremy Kyle ei oikein aamutuimaan natsaa. Jos nyt jokunen duuni löytyi aamuhorroksesta heräämisen tuloksena niin rustaan siihen cover note (saatekirjeen) ja hion CV:täni näyttämään taidot jotka työnkuvassa vaaditaan. Tämä puuha on tosin harvinaista herkkua.

Liikuntaa kenties?

Ostin myös kuukaudeksi jäsenyyden hienolle salille (Fitness Parc Malley) ja jos luvassa on Body Pump tunti niin lähden sinne repimään rautaa ranskaksi muiden lounastaukoajien kanssa. Joinain päivinä olen riehunut Zumba tunnit tai käynyt pyöräilemässä tuhatta ja sataa. Bonarina tässä työttömän arjessa on ainakin se että kunto kohenee ja Zumbassakin alle tuntiin palaa se 600kcal meikänaisella.

Screenshot_20170926-183339

Tunnin jälkeen onkin ollut hyvä käyttää kuntosalin muita etuja, kuten sauna/spa-osastoa, uima-allasta ja jacuzzi hieronta-altaita. Muutaman vesijumppatunninkin (perusjumppaa ja vesipyöräilyä) olen käynyt kokeilemassa.

Yleensä iltapäivällä osallistujina on minä plus “eläkeläiset”. Näky on varmaan aika huvittava kun noin kolmisenkymmentä 65-vuotiasta tekee liikkeet ohjeiden mukaisesti ja sitten siellä olen minä joka olen puolet nuorempi ja aina menossa väärään suuntaan tai toilailemassa yrittäen kopioida mitä muut tekevät, mutta kumminkin aina hymy huulilla. Varmaan luulevat että olen vähän jälkeenjäänyt tai yksinkertainen. OK, olen nyt oppinut sen verran ranskaa että oikea ja vasen eivät enää mene sekaisin ja kymmeneenkin osaan laskea, mutta muutenhan ohjaajat saavat mulle sanoa mitä vaan ja takuulla menee ymmärryksen ohi.

Fitness Parc Malley
Kuva: https://goo.gl/images/tPq8Yt

ja saunomista a la paikalliset…

Sama kielimuuri on saunaosastolla jossa sveitsiläiset eivät tiedä mikä on saunan ja hammamin ero. He tulevat saunaan ja menevät loikoilemaan lauteille. Usein flippasevat mennessään tiimalasin kertomaan milloin vartti on kulunut lämpimässä huoneessa. Auta armias kun tulen suomalaisena saunaan ja eka reaktioni on “hip hei, täällä on kiuas ja vettä siis oikeasti saa heittää löylyä” ja minähän heitän. Kysyn kylläkin englanniksi saunaan tullessani että “do you mind if I put some water on the stones” jolloin perussveitsiläiset vastaavat hädissään “vii vii…” ja jotain sälää. Luvan saatuani heitän kolme pientä kupua löylyä (eli en edes paljoa isoon saunaan). Hetken päästä alkaakin kuulua armoton puhina, röhinä ja hien pyyhkimisen lotina muilta saunojilta. Hymyilen ja sanon että “desolee, sava?” ja yleensä kuulen jotain mutinaa jonka ymmärrän olevan suurinpiirtein “voikun täällä on nyt kuuma”.  Kerran pariskunta lähti pitämään ovea auki valittaen englanniksi kun eivät viihdy. Siihen kyllä vetäisin suomalaisena rajan ja tokaisin että herranen aika, tämä on sauna ja hammam on vieressä. Saunassa on tarkoitus olla kuuma, ei mitään kesäpäivän hellettä, joten kannattaisi varmaan mennä sinne hammamiin lämmittelemään. Tässä vaiheessa mittari näytti juuri ja juuri 80 astetta. Kuukauden ajan olen nyt sveitsiläisiä löylyttänyt ja onhan se aika hilpeää puuhaa. Muutama karkaa keskenkaiken, osa yrittää tulla saunomaan juuri kun olen ihoa polttavat löylyt kiukaalle heittänyt yksikseni ja pari sisukastaa pappaa on tuonut minulle jäähileitä saunaan virkistämään oloa. Bonarit heille!

Harmikseni jäsenyyteni loppuu nyt syyskuun vikapäivä ja en uskolla sitoutua näillä hinnoilla vuoden jäsynyyteen, mutta olen käynyt tsekkaamassa jo halvemman mestan eli tämä rutiini kai sitten jatkuu ilman uima-altaitakin, mutta tuiki tärkeällä saunalla.

Iltapäivän mummoilut ja kokkailut

Kuntosalilta ja saunaosastolta selvinneenä, käyn usein kaupassa ostamassa pienen kassin ruokaa. Autoahan meillä ei ole niin on hankalaa tehdä isompia ostoksia erityisesti halvemmissa marketeissa. Nyt syksyn aikana onkin ollut kiva kun on paljon kasviksia tarjolla jotenkin sopu-hintaan muihin vuodenaikoihin verrattuna. Kävelen kotiin kasseineni noin puolisentuntia ja mietiskelen elämää saunanraikkaana kasseja kantaen. Kotiinpäästyäni tsekkailen taas mitä internet, sähköposti ja muu sosiaalinen media sanookaan, syön myöhäisen lounaan ja rupean joko siivoamaan, kutomaan sukkaa, tekemään ruokaa. Mitä nyt milloinkin millenium-mummona kehittelen iltapäivän ratoksi, vaikka tätä blogia ja organisoin Lontoon suomalaisten Suomi 100 juhlaa.

Kirjoneulesukkia

Viikon kuvioihin kuuluu oman Kombutchan pullottaminen ja uuden satsin laitto. Juon tätä “ihme” juomaa noin nelisen litraa viikossa joten kotitehdas toimii hyvin!

Kombutchaa

Tykkään leipoa myös karjalanpiirakoita, pullaa, tehdä ruisleipää ja kokeilla kaikenlaisia uusia ideoita ruuanlaitossa. Ajattelinkin että näitähän voisi joululaatikoiden ohella ihan myyntiinkin asti tehdä suomalaisille lähimaastossa, joten jos piirakat, pullat ja joululaatikot himottavat niin ottakaahan yhteyttä vaikka mailitse.

Päätinkin että meillä syödään minimissään 5 päivänä viikossa vege-ruokaa ja lihansyöjä Aussi partnerikin on ollut täysin vegaani tai vegetaristi ruokaan tyytyväinen. Tällä viikolla tulikin tehtyä vegaaniruokaa karibian typpisesti eli roti-leipiä mausteisella papupaistoksella ja “vedettyä munakoisoa” (korvaten vedetyn possun eli pulled pork:in), cous cousilla ja kaalisiemensalaatilla. Onkin kivaa kun voi kokeilla kaikkea uutta keittiössä ja lisätä maailmanmakuja mausteilla. Tosin tarvikkeiden metsästäminen sveitsiläisistä kaupoista on usein hankalaa ja erikoisempien tuotteiden saanti on huonoa ja/tai superkallista. Esimerkkinä mainittakoon kaksi pussia erikoisjauhoja 13chf eli 11.50e.

Summasummarum arkipäiväni ovat aika samanlaisia eri ruokalajeilla ja käsitöillä höystettynä. Sosiaalinen elämä ja ekstroverttiys on rajoittunut paljolti viikonlopulle, sillä tämä maa on vähän niinkuin Suomi: odotetaan viikonloppua ja eläkeikää että jotain muuta voisi tehdä kuin tulla himaan ja katsoa “salattua elämää” telkkarista.

Onneksi on päiviä jolloin partneri pääsee lähtemään duunista kuudelta jolloin iltaisin on seuraa ja voi tehdäkin jotain. Kaipaan tosin edelleenkin Lontoon kulttuurimahdollisuuksia, tapahtumia, pubeja ja ennenkaikkea kavereita.

Onko kellään muulla sama millenium-mummo fiilis?

Onko muita jotka ovat seuranneet partneriaan toiseen maahan ilman duunikuvioita?

Kommentit (ja työtarjoukset!) ovat tervetulleita!

 

14 response to "Millenium-mummo Sveitsistä päivää"

  1. By: Anette Posted: September 28, 2017

    Sama juttu täällä Köpiksessä, ajattelin nauttivani hengähdyshetkestä, mutta päinvastoin, kotirouvana on tylsää. Kaipaan arkeen rutiineja….. Kielikurssille ensi viikolla :).

    • By: suomaailmalainen Posted: October 2, 2017

      Ihanaa kun muutkin nostaa käden pystyyn niin tietää ettei ole yksin “pulmansa” kanssa. Rutiini todellakin on avain ollut aina. Lucka till kielikurssille – vaihtaisin kyllä ranskan opettelun vaikka tanskaan anyday 😉

  2. By: Biene Posted: September 28, 2017

    Kyllä! Tunnistan itseni täysin. Ruualla hifistely antoi vaihtelua arkeen.
    Toki minulla oli kielitaidottomat kaksoset, joiden verukkeella olin vuoden kotirouvana. Aamupäivisin oli ajoittain äärimmäisen tylsää ja extroverttina tunsin yksinäisyyttä ja voimakasta ystävien kaipuuta. Lasteni kautta tutustuin muutamaan äitiin, mutta heilläkin oli osa-aikatyöt, eikä aikaa harrastaa aamupäivisin. Yksi naapuri on minua yli viisitoistavuotta vanhempi ja tosi mukava kotirouva, mutta hän ei kärsinyt yksinäisyydestä samalla tavalla kuin minä. Koitin nauttia, mutta nyt nautin osa-aikatyöstäni, 15 tuntia viikossa ja elämä tuntuu mielekkäämmältä. Tällä olemattomalla sosiaalisella tukiverkolla en haluaisikaan tehdä kokopäivätöitä vieraassa maassa, koska stressitason nousua en kaipaa. Suosittelen kävelemään paperit kädessä mielekkäissä yrityksissä, jotka eivät edes ilmoita työntekijäpulastaan. Siten olen saanut oman alan töitä ulkomailla. Tsemppiä arkeen!

    • By: suomaailmalainen Posted: October 2, 2017

      Kiitos tuesta! Ruoka ja sukkien kutominen on todellakin mulla tää innostus nyt. Tietysti lasten kanssa on varmasti päivässä puuhaa ja virikettä loputtomiin asti, mutta ymmärrän tuon seuran puuttumisen täysin ja juuri osa-aikatyö on varmasti hyvä ratkaisu tilanteeseesi. Olen taas tänään hakemusta puunaillut ja hakenutkin duuniin body pump tunnin lisäksi, joten kai tämä toivon kipinä jossain elää 😉 Noi networkit professional pitäisi saada kuntoon täällä ja töitä varmaan sitten löytyisi sitä kauttakin. Tsemppiä myös sinnekin!

  3. By: ttiugluyfliug Posted: September 28, 2017

    Moi! Mä en ole (vielä) ulkosuomalainen, mutta ulkomaille muuttamisesta haaveileva. Sveitsiä en kovin hyvin tunne muuten kuin muiden puheista, mutta olen ajatellut sitä (itse ranskantaitoisena) mahdollisena asuinmaana. Tosiaanko on niin, että arki/juhla on siellä niin tarkkaan rajattua kuin Suomessa? Asutte siis ranskankielisellä alueella, Genevessäkö? Voit kertoa halutessasi muutakin, esim. ovatko ihmiset mukavia… Suomessa juurikin harmittaa se, että muulloin kuin viikonloppuisin/juhlapyhinä suhtaudutaan hauskanpitoon suorastaan torjuvasti ja sosiaalinen elämä ajoittuu lähes kokonaisuudessaan helposti sinne viikonlopuille.

    • By: suomaailmalainen Posted: October 2, 2017

      Moikka, ehkä tämä Lausanne Lontoo vuosien jälkeen on minulle aika pieni kuvioinen kaupunki ja tietty ranskankielenpuuttuessa tuntuu että olen todella erakoitumassa pikku hiljaa. Ehkä tilanne on eri jos puhuu kieltä ja muuttaa varsinkin pienemmältä paikkakunnalta ihan “omasta tahdosta”. Suosittelen ulkomaille lähtöä kylläkin ihan minne vaan, kyllä se useasti suomi-olot voittaa ja kokemusta plus elämänkatsomusta tulee roimasti. Omasta mielestäni Sveitsi ei näin kielitaidottomalle (ranska, saksa uupuu) ole mitään herkkua ja byrokratia viidakko täällä on Suomen tasoa hullumpi. Sama sitten vähän paikallisten asenteiden kanssa, joten Brittien joustavuuden jälkeen koen tämän aika rajuna. Kirjoitampas jonkun blogi postauksen tästäkin aiheesta niin saattaisi valaista asiaa monelle.

  4. By: Eeva Posted: September 28, 2017

    Hahha, tää on niin hyvä. Tai siis, itehän menin melkeen 3 v täällä kotona, töitä etsien, kun tultiin miehen töiden takia tänne. Onneks sentään saksankieliselle alueelle, mut on tää Bern aikas hiljanen. Lauantaisin ei paljoo näy illalla porukkaa missää :D. Kyllähän sitä kaverit sanoi, että oo onnellinen kun saat olla kotona, mutta hei helvetti, on rajallinen määrä mitä jaksaa siivoo, pyykkää, kokkaa, juosta, kattoo sarjoja(multa kannattaa kysyy ennemmi mitä en oo kattonut, koska oon kattonut jopa siskoni on noidat uudestaan..:D). Kannattaa kaikkien tollasten kommentoijien koittaa ite ja kertoo miten pää kestää. Keväällä sanoin miehelle, että mun aivot kuolee, että en tiiä kauanko jaksan tätä, kun ei oo töitä ja on vaikee tutustuu ihmisiin täällä ja saksaakin opiskelin yli vuoden, mut ikinä ei oo tarpeeks hyvä et riittäs, huoh. Mut sain sitten tossa kesän alussa töitä, onneks, koska välillä on niiiin ikävä omia tyyppejä. Tsemppii siis! Mä en jaksa tehä karjalanpiirakoita ku jouluna 😀

    • By: suomaailmalainen Posted: October 2, 2017

      Kiitos – mahtavaa tosiaankin kun ymmärtäväistä porukkaa löytyy tätä kautta. Mietin kahdesti julkaisenko tämän, mutta sain siihen sitten vähän muutakin höpötettävää niin ei mene ihan “tylsyyden valittamisen” puolelle, vaikka sitähän tää melkein joka päivä on yksinäisyyden lisäksi. Harva tosiaankin ymmärtää ja tän oman pään sisällä päivittäiseen elämiseen kaipais todellakin jotain muuta perspektiiviä. Hienoa jos olet duunia löytänyt – onneksi olkoon! Laitoin taas tänään body pumpin jälkeen yhden työhakemuksen joten nyt on jopa 3 hakemusta vireillä, toivossa elän lapamatona siis! Bern ei ole kovin kaukana niin jos karjalanpiirakat kiinnostaa ja muut kokkailut niin tervetuloa maistamaan 🙂

  5. By: Jenni Posted: September 28, 2017

    Tää oli kun omasta suustani. Haluaisin kirjoittaa kokonaisen kirjan sulle tähän kommenttikenttään. Etsin myös töitä maasta, jonka kieliä en osaa. Tulin miehen perässä. Enkä tiedä ymmärtääkö kukaan ihan tätä tunnetta… 🙂 no, en ala tähän sen enempää avautumaan muiden nähtäviksi, mutta I feel you. – Jenni

    • By: suomaailmalainen Posted: October 2, 2017

      Kiitos tuesta! Kirjoita toki vaikka tilanteesta privaviestillä jos haluat purkautua tunnelmista. Joskus se onkin hyvä kun tajuaa ettei ole “ainut ihminen” maailmassa ja löytää vertaistukea vaikka interwebin välityksellä. Tsemppiä ja haleja sinne arkeen!

  6. By: Genevois Posted: September 28, 2017

    Hei, käypä katsomassa Cern Welcome Clubin www-sivu,
    http://club-welcome.web.cern.ch/Default.html
    Club järjestää mm kielikursseja ja monenlaista aktiviteettia arkipäivisin. Associate Member:iksi pääsee ilman minkäänlaista ammatillista tai sosiaalista linkkiä Cerniin.

  7. By: anna murtomaa Posted: September 28, 2017

    kuullostaa pahalta, kuinka noin kävi? vai oliko tarkoitus olla hauska? terv. eläkeläinen anna

    • By: suomaailmalainen Posted: October 2, 2017

      Hei Anna, no onhan tää huumorilla kirjoitettu kun se on ehkä ainut selviytymis strategia vielä pääkopan sisällä, mutta näinhän tähän tilanteeseen ajauduin kun halusin tukea partneriarina hänen uuden uran kehityksessä.
      Tosiaankin sain väikkärin Lontoossa valmiiksi ja kaiken muun lisäksi ja töitä en hirmuisesti edes siellä kerinnyt hakemaankaan kun hän ilmoitti että entäs jos lähdettäis vielä kokeilee asua jossain muualla. Niinhän sitä hulluuksissani sitten myönnyin osalta myös sen johdosta kun olimme minun takia enempi sidottuna Lontooseen viimeisen 5 vuotta ja hän oli muille työtarjouksille sanonut kohteliaasti “ei” aikaisemmin. Lähdin siis “tukemaan” hänen uraansa ja katsomaan josko sitä vaikka töitä itsekin löytäisi. No tässä sitä ollaan ja pakko vaan nyt keksiä jotain sisältöä päivään työnhaun ohella.

Leave a Reply to Jenni Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.