Mersii pokuu! Mummosta teiniksi

Suomaailmalaisena huomaan että elämä on aina yhtä iloista vuoristorataa: välillä mennään hitaammin ylämäkeen ja sitten tullaan kunnon vauhdilla yhteen hulabaluu mutkaan ja huomaakin että mitä kirjoitti kaksi kuukautta sitten onkin kääntynyt päälaelleen. Nyt lisänä on siis tullut ranskan kielen oppiminen.

“Mersii pokuu” eli kiitos vaan kaikille

Muiden bloggareiden kielenoppimis- ja “uuteen maahan sopeutumis”-blogeja lukeneena sekä vellottuani ajatuksessa että en ikinä tule oppimaan ranskaa tai löytämään kielikurssia missä voisin suht’koht edullisesti sitä opiskella, löysin itseni keskiviikkona 4. lokakuuta istumassa taas koulun penkiltä. Paikallinen irlantilainen kaverini suositteli koulua, joka on jumahtanut 60-luvun opetustyyliin ja sijaitsee puolen tunnin reippaan ylämäki kävelyn päässä kotoani.

Lähdin siis aurinkoisena lokakuun päivänä kävelyretkelle ja yhtäkkiä huomasin että istuin L’ecole Agoran toimistolla rekisteröitymässä sveitsiläiseen tapaan (eli paperintäyttö, leimasimet, valokuva ja “vain käteinen”-kelpaa prosessilla). Heti tämän jälkeen löysin itseni kieli uima-altaan syvästä osasta 25 muun ulkomaalaisen oppilaan seasta jotka suu auki nyökyttelivät päätään professorin puhuen ranskaa ja (olevinaan) ymmärtäen kaiken.

Menihän siinä totutellessa että ymmärtää edes yksi kolmasosan professorin sanomisista, sillä tällä kurssilla opetetaan ranskaa ranskaksi huikeasta 1953 julkaistusta kirjasta: “Ranskan kieli ja sivilisaatio”. Kurssi on ollut todella intensiivinen ja olenkin kuluttanut pulpettia ja takonut aivoihini uutta tilaa uudelle kielelle nyt 15 tuntia viikossa (3 tuntia päivässä) melkein kahden kuukauden ajan. Kurssi on todella intensiivinen ja kotiläksyinä on usein kappaleen tekstien suora kopiointi plus harjoitusten teko. Tästä johtuen aikaa ranskan opiskeluun on mennyt ainakin nelisen jopa viitisen tuntia per päivä.

Tiiliskivi tiiliskiveltä

Opetustyyli koululla on todellakin minun mieleeni, sillä opinhan englantiakin pänttäämällä perusteita. Muistan vieläkin 9-vuotiaanan miten inhosin englannin 100 verbin ulkoaopettelua (write, wrote, written… run, run, run), mutta näin aikuisena olen todellakin arvostanut sitä että verbit päntättiin ulkomuistiin niin että niitä ei ihan noin vaan unohda. Sama on pätenyt nyt tälläkin kurssilla. Pänttäämme päivittäin eri verbien “epämuodustuneita” muotoja ja opettelemme poikkeuksia poikkeuksiin. Kukaan meistä ei vielä osaa oikein sujuvasti puhua mitään, mutta jos minulta kysytään miten verbeistä muodostetaan nykyisyyden, tulevaisuuden ja menneisyyden puhumisen erimuodot niin myönteisenä, kielteisenä kuin myös kysymyksenä, niin “I am your man” / “Bob’s your uncle” eli vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä. Kotona tietty läksyissä auttaa tuttuun tapaan papukaija Yrjö ja välillä tuntuukin että hän puhuu enempi ranskaa kuin meikäläinen. Ainakin papukaijan mumina kuulostaa korvaani aivan samalta.

Lisäksi olen oppinut kielioppi termejä (ranskaksi: passé compose, passé récent, futur proche plus muuta nippeli-nappelia) mitä en ole tainnut viimeksi lukion jälkeen paljon ajatella millään kielellä. Olen kyllä huomannut että meille pohjoisen kielillä kasvaneille se että pitää muistaa onko joku esine nyt “tyttö” (feminiini) vai “poika” (maskuliini) tuottaa suurta vaikeutta varsinkin kun lauseissa pitää aina ajatella miten asian ilmaisee. Tähän voisin sanoa että lykkyä tykö niille jotka ajavat sukupuolineutraalia asiaa ja yrittävät tehdä palomiehestä palohenkilöä tai nimetä äitiyspakkauksen niin että siinä otetaan huomioon sukupuolineutraalisuus. Tervetuloa siis ranskan (kuten myös muidenkin latina peräisten) kielien joukkoon, joissa kaikilla asioilla on ‘sukupuoli’ (esim. sana “tuoli” on naispuolinen [la chaise] ja “kukka” on miespuolinen [le fleur]). Täällä tuskin ruvetaan sukupuolineutraalisuudesta hirmuisesti riekkumaan.

Ärrr, aaar ja grrraa…

Hauskinta tietysti kielenopiskelussa on kansainvälinen ilmapiiri ja oppilaita löytyy Perusta Islantiin ja meitä kaikkia yhdistää halu oppia kieltä. Ympäristö onkin erittäin tukeva, koska kaikki ovat aloittelijoita ja ainut ranskaa hyvin puhuva on tietysti professorimme.

Tämä helpotti tosiaankin sitä omaa ranskalainen-“R” pelkoani sillä koen sen todella hankalaksi suomalaiseen (ärrrr) ja englantilaiseen (aaar) lausumiseen verrattuna. Tällä hetkellä itselleni mahdoton kombinaatio on juurikin sanat joissa R ja L kirjain yhdistyvät tai ovat lähekkäin – se vaan ei sovellu savolaiselle moottoriturvalle ollenkaan eli verbi puhua [PARLE: Je parle, tu parles, il/elle parle, nous parlons, vous parlez, ils/elles parlent) on todella tuskallinen jankattava. Olen ajatellut tämän ranskalaisen ärrän lausunnan kurkkua kuristavana ja tukehduttavana kirjaimena “GRRRAAA”. Alkuun melkein kuristin itseäni kurkusta saadakseni jonkin vastaavan äännähdyksen aikaiseksi, mutta nykyisin se nyt jotenkin sieltä tulee ilman “Homer Simpson”-tyylisiä kaulaotteita. Mutta näillä eväillä mennään ja kai se nyt joskus siitä kehittyy, ei se englannin “aaar” tainnut olla yhtään sen kummempi silloin parikymmentä vuotta sitten ja aksentti oli tosiaankin kuin formula-kuskilla konsanaan.

Universumin aallonharjalla

Olen myös huomannut että universumi on kohdallani juurikin näin:

Kun yksi asia alkaa luistamaan niin muut asia hyppäävät samaan kelkkaan.

Näitä kielenoppimisen iloisia uutisia seurasi sitten hieman positiivisempi ajattelu myös työnhaun ja liikunnan suhteen. Vaikka olen edelleenkin työtön, tai nykyisin siis ranskan täysipäiväinen opiskelija, niin tapasin sitten naisten kahvi-ompelu-kudonta klubilla myös muita samassa tilanteessa olevia naisia.

Kuten myös ystävystyin expat:ien kanssa jotka ovat töissä kansainvälisissä firmoissa joihin töihin pääsemisestä olen itsekin unelmoinut. Täällä Sveitsissä onkin tämä “networking” eli suhteilla firmaan pääsy hyvin yleistä, joten tämä maan matonen elää hyvinkin toivossa!

Yhteen firmaan haettuani pääsinkin tekemään kakkoskierroksen videohaastattelun joka itsessään oli aika hirvittävä kokemus. Videohaastattelussa siis ei ole toista ihmistä kysymässä kysymyksiä eikä muutenkaan muuta interaktiivista kanssakäymistä muutakuin kello joka tikittää kahdesta minuutista nollaan. Siinä omaa pärstälärviä tuijotellen pakkonauhoitettuna kellon tikittäessä yrität parhaasi vastata mitä vaikeimpiin työhaastattelukysymyksiin. Aika jännää. Palaute videohaastattelusta oli positiivinen, mutta en päässyt jatkoon koska käytin paljon esimerkkejä akateemisesta työympäristöstä, joten työnetsintä jatkukoon uudella puhdilla ja kokemusta rikkaampana.

 

Innokas työnetsijä löytää ainakin lunta!

Liikuntaa tuli myös jatkettua ihan vuoden kuntosalijäsenyyden verran. Vaikken jatkanutkaan ‘hienolla salilla’ käymistä niin liityin ketjuun jossa tarjotaan hyviä tunteja Zumbasta Body Pump:iin ja saunatilat löytyvät. Myös hyvä suomalainen kaverini on saman salin jäsen niin kaverikin Zumba tunneille ja saunomaan löytyi mukaan. Hän myös sai minut innostumaan vaelluksesta joten kävimme tässä neljänä viikonloppuna ‘haikkaamassa’ oikein olan takaa mitä upeimmissa maisemissa. Näistä täytyykin kirjoittaa eri postaus, jotta pääsevät oikeuksiinsa. Ne kilot mitä silloin kesällä keräilin talvea varten ovat nyt taas paremmin kurissa kuin ennen ja Lontoon reissua ajatellen listalla onkin taas uusien farkkujen ja paitojen osto.

 

Strike a pose!

Myös tapahtumajärjestely Lontoon Suomi 100 ja pikkujouluja varten on ollut huikea menestys. Liput loppuunmyytiin 5 päivässä ja tiedossa on 120 hengen pippalot Lontoon Aster-ravintolassa, jossa huikea suomalainen teeveestä tuttu kokkimme, Helena, loihtii meille Suomi 100 herkkuja. Pippaloihin on enää 2 viikkoa aikaa joten Lontoo kutsuu taas ensi viikolla!

 

Je suis occupée eli kiirettä pitää ja tämäkin blogi projekti on taas vauhdissa mukana kun nyt vihdoinkin pääsin näihin webhotellin saloihin kiinni ja minut löytääkin ihan ikiomasta osoitteestani eikä vain wordpress-sivuilta. Joten pysykäähän vauhdissa mukana!

Kiitos vielä kaikille bloggareille, kavereille, Suomi 100 lipun ostaneille ja universumille!

Beaucoup de bises (paljon pusuja)!

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.