Talviolympialaismatkalla PyeongChang Avajaisseremonia

 

Vierivä suomaailmalainen ei sammaloidu tai ainakaan jäädy paikalleen. Tupsahdin siis Korean maaperälle jonkun ihmeellisen aikawarppauksen tuloksena. Junia, lentoja ja kentällä hengailua takana ainakin 20 tuntia, mutta onhan ne Talviolympialaisten avajaiset mentävä katsomaan. Näin homma eteni!

Korea here I come!

Olipas tosiaankin aikamoinen hulina Lausannesta lähtiessä. Tavaraahan minulla oli taas pakattuna ruhtinaalliset 34 kiloa plus käsimatkatavarat. En kyllä vieläkään tiedä mitä hyödyllistä pakkasin kun normivehkeet olisivat mahtuneet vaikka selkäreppuun! Eli loput 25 kiloa tavaroista ovatkin sitten jotain Suomi härpäkettä, hätävararuokaa ja mahtuihan mukaan tietysti 3 litran tonkka punaviiniä, sillä kuulin että tämä elämän eliksiiri on hyvissä hinnoissa täällä Koreassa (noin parinkymmenen euron paikkeilla).

Lento oli sinänsä viihteellinen sillä menomatkalla Geneve-Istanbul (4 tuntia) minulla olikin käytössä koko takapenkkirivi, jonne sain levittäytyä ja sääret oikaistua. Sitten latinomusat soimaan ja ristipistoilemaan! Luit oikein, siis tekemään ristipistotyötä… Olenkin saavuttanut “mummoudessani” uuden ulottuvuuden sukkien kutomisen lisäksi. Olihan siinä muutamalla tyypillä vähän huvittunut katse vessajonossa kun tsiikasivat takapenkin oudon suomalaisen lankoineen ja neuloineen.

Lennolla on jalkatilat, juomat ja harrastukset kohillaan!

Toisella lennolla luksustilaa ei ollut niin paljon, mutta viereeni istui etelä-korealainen jätkä, joka puolihuonolla englannillaan sitten selitteli niitä ja näitä. Tämä lento tosiaankin oli sen 10 tuntia niin juttua kyllä riitti – *gröhöm* lähinnä siis minulta… Yritin nukkuakin, mutta se ei vain lentokoneessa oikein onnistu ja kaiken lisäksi olin hukannut niskatyynyni jonnekin.

Korealaisin Migin kanssa selvitinkin taas kotipsykologiaa ja elämän vaiheita ja helppoahan se on tyypille jauhaa brittiläistä murretta kun hän ymmärsi joka kolmannen sanan. Sain myös selvitettyä miten kirjoitetaan Inka, vegetaristi ja kala koreaksi jottei virheitä ostoksilla tule. Myös kiitosta ja moikkaa hän yritti opettaa, mutta herranen aika miten vaikeita ne ovat savolaiseen moottoriturpaan. Yritin kovasti tavata jotain “ham-sam-bi-daa” (kiitos) ja “anjong-ha-hes-heo” (terve!). Tietysti paras vinkki oli että Koreassa käydessä suomalaistyyppinen korealainen sauna löytyy nimeltä “Jim-shuuba” ja kolikko karaoke nimellä “note bang” tai muu vastaava. Kiitos, hei, vegetaristi, kala, sauna ja karaoke eli tässäpä ne tärkeimmät korealaiset sanat hyvien olut merkkien lisäksi. Tuo kolikkokaraoke on kyllä käytävä testaamassa sillä onhan se huikeata että jonnekin kadulla olevaan koppiin voi syöttää pari lanttia ja kiekaista vaikka Abban Dancing Queenin kaikkien satojen korealaisten ohikulkijoiden iloksi. Tämähän meni suoraan “Must do”- listalle!

Näin kirjoitetaan Inka koreaksi
Vegetaristi koreaksi

Tullissa tapahtuu tai sitten ei

Incheonin kentälle saapuessa vastassa olikin kirjava yleisö toppatakkeineen. Oli norjalaista, venäläistä, virulaista, brittiä ja kanuukkia kaikkine romppeineen. Meille olympiaturisteille olikin kivasti varattuna se pisin jono muutamalla hassulla tullivirkailijalla, joten siinä sitten jonottelin noin puolisen tuntia omaa vuoroani. Tietysti tässä vaiheessa piti olla lippua ja lappua täytettynä (maihinnousu kortti ja tullitavarakortti), josta kiellettyjen tavaroiden listaa selatessa huomasin että sallittu määrä viiniä oli pullon verran ja teräviä veitsiä ei saanut tuoda maahan, jos nyt luin oikein oikein siinä unenvajeessa tihrustaen. Niin, kukapa järkevä maailmanmatkaaja sitä edes tsekkaisi ennen lentoa mikä on sallittua!? Ohops! Eli nyt vaan hynttyyt yhteen ja pokka pitää ilmeellä rastia ruutuun: “ei mukana”. Sitten tullimiehille viaton ja väsynyt ilme päälle ja voilà, ulos kentältä, laukussa “vain” viinitonkka, koskenkorva, salmiakkikossu ja tietysti juuri teroitetut Fiskarsin veitset.

Mitä sä sinne veitsiä raahaat?

Meillä on hotellihuone jossa on mini keittiö ja sain ohjaistuksen tuoda omat ruokailuvälineet jos kokkailemme täällä huoneistossa. Onneksi nyt ei kattiloita ja pannuja tarvinnut pakata mukaan, sillä eihän me mihinkään talvisotaan oltu lähdössä, mutta omat suolat, intialaiset mausteet ja pikakahvit kyllä löytyvät laukusta. Turun sinappi valitettavasti jäi ja Eloveena vellit. Näitä muuten huomasin tänään aamulla suomalaisten pöydässä. He eivät olleet kyllä tuoneet Kulta Katriinaa, joten nähtävästi paikallinen kahvee kelpaa, mutta puurot ei.

Jeesus Olympialaiset!

Kentältä selvitin itseni sitten juna-asemalle jonne minulla oli jo etukäteen ostettu paikkalippu kello 14.11 lähtevään junaan. Siinäpä kätevästi huomasin että voin ostaa paikallisen SIM-kortin puhelimeen jotta pääsen nettiin kun haluan. 10 päivän kortti rajattomalla netillä täällä maksoi sen 30 euroa. Matkasin sitten Incheon lentoasemalta kohti itää Jinbun asemalle. Tästä matkasta en paljolti maisemia katsellut kun nukuin sen parin tunnin ajan junan sulavasti kiitäen kohti Olympiakylää.

Jinbun asemalle pöllähdettyäni kamojen kanssa vastassa oli mediaa ja virallista tahoa raskain aseistuksin. Siinä “pienessä” ihmisvirrassa sitten pääsin 10 minuutin tungoksen läpi haukkaamaan olympiahappea ja minua iloisesti tervehti ystävällinen korealainen kysyen uskotko jumalaan ja tyrkyttäen traktaattia. Onneksi tajusin sanoa “joo, kuulun jo kirkkoon”, joten hän sitten jatkoi matkaansa etsien seuraavaa synnissä eläjää. Lisää traktaatti-jeesus informaatiota sainkin sitten kuulla linja-auto jonossa sillä sehän oli kilometrin pituinen. Tässä vaiheessa alkoi jo elämänhalu loppua ja mietin että näinköhän ennen yötä edes pääsen hotelliini, mutta piristystä tarjosi taas uusi jeesus-fani, joka antoi hienon huivin kassiini. Tosiaankin jos joku kysyy mikä Koreassa yllätti niin tämä Jeesus-touhu on kyllä aika kova aktiviteetti paikallisten keskuudessa.

Bussiin oli kilometrin jono
Ota lahja, Jeesus Olympia huivi

Talviolympialaisten avajaiset

Olihan se huikeata saapua paikalle kimpsuineen tuntia ennen avajaisseremonian alkua ja kiltisti oli ukkeli-kulta jättänyt lipun sängyn päälle ja 50 000 käyttörahaa. Voikun kun olisikin euroissa tuo raha niin juhlat olisivat vieläkin jatkuneet shamppanjaa kiskoen. Paikallinen rahahan täällä on niin että voi nuo kolme nollaa unohtaa perästä ja muutaman euron ottaa siitä pois eli juhlatunnelmiin 50eken voimin.

Lähtötunnelmiin virittäydyin iloisin mielin ja siinähän se väsymyskin unohtui. Suomi-kuteet ja uunituoreesti painatettu “Finnbeast” pelipaita Teemu Selänteen nimmarilla päälle, lipun maalausta kasvoihin, suomi-meikki ja pipo vinoon ja eikun menoksi (sanoi Annie Lennoxi)!

Suomi-fani lähtövalmiina.

Linssiluteena

Siinä hotellilta lähtiessäni, joku iloinen suomaalainen kiekaisikin “Hyvä Suomi” ja pyyhkäisi bussiin – liekö ollut Suomen olympiaedustaja tai olympiakomitean jäsen sillä hekin majailevat tässä samaisessa puljussa. Käveltyäni areenalle päin (n. 5 minuutin matka) jouduinkin taas ties minkä median ryöpyteltäväksi ja huutamaan “Suomi, kultaa Suomelle, jee jee!”. Taisi mennä Korean teeveeseen uutisten loppukevennykseen…  Annoin myös haastattelun Valko-Venäläiselle telkkarille kehuen heidän Minsk 2014 jääkiekon MM-kisojaan, sillä tulihan sitä sielläkin luuhattua. Konkari urheilutapahtumakävijä Urho-hirvi oli taas menossa mukana ja helppohan siitä on jutun juonta keksiä. Ties missä ilmaannumme kisojen aikana sillä fanitus on kova ja juttu luistaa kuin Leijonien luistimet!

Urho-hirvi Olympiastadikalla on kokenut Suomi fani! (huom. areenan tyhjä penkkialue oli varattuna urheilijoille)

Avajaisseremoniaan oli ihan ookoo turvatarkastus, ei tarvinnut nakuilla, laukut tsiikattiin ja takin taskuista tietty elektroniikka pois ja kellot tiskiin niin ei hälytä. Jonotus oli ehkä noin 10 minuuttia jonka aikana tutustuin korealaisiin pappoihin jotka jaksoivat hehkuttaa suomi-neitoa. Mitä lie spiruliinaa ollut pappojen teevedessä kun siinä niin innolla halivat.

Stadiumilla minulla oli lippu joka oikeutti istumaan missä halajan joten pyyhkäisin sinne minne kansainvälinen olympiakomitea ohjaisti meitä partnereita saapumaan ja siellähän meitsi olikin ihan eturintamalla rivillä 14. Tutuistuin siinä sitten kahteen kivaan korealaiseen likkaan, jotka ovat kisojen ajan duunissa olympiakomitealla ja lähinnä jääkiekko areenalla joten uskon että treffaan heitä vielä useampaan otteeseen. Suomilippuni heiluessa bongasin vastapäätä yläkatsomosta isomman poppoon suomalaisia jotka liput heiluen huusivat “Suomi, Suomi, Suomi!” tasaisin väliajoin. Yritin parhaani heiluttaa lippua takaisin!

Korealaisia uusia kavereita

Suomen joukkueen marssiessa areenalle tunnelma oli ainakin omalla kohdalla villi!  Tässä vaiheessa olikin jo pieni kylmyys hiipimässä perälistoon ja varpaista alkoi olla tunto poissa, mutta hyvällä tsempillä siitä lämpenin. Onneksi avajaisten “selvitytymispakki” sisälsi kuumia lämmittimiä niin varpaille kuin peffallekin ja ne tulivat hyvään käyttöön istuinalusen ja viltin lisäksi. En kyllä ymmärrä mitä ultra-tyylikäs kovaa muovimateriaalia oleva poncho teki kassissa…

Tyylikästä päällepantavaa
Survival pack sisältöä (pipo, viltti, istuin, rumpu, lämmittimiä, poncho, olympiasoihtu valokynä ja kassi)

Tunnelma oli kyllä huikea, mutta sanotaanko että esitykset telkkarin kautta katsottuna näyttävät todellakin paljon paremmalle kuin paikanpäällä. Paikanpäällä taas ihmiset ovat ykkösiä ja tässä erikoisuutena mainittakoon Pohjois-Korean lähettämät “edustajat” joilla oli oma katsomo osio, omat kore(a)graphiat ja tsemppihuudot. Oli aika jännä katsoa kun noin viitisenkymmentä, 155 senttistä, nättiä polkkatukkatyttöä punaisine lippuineen ja poskineen laulaa ja taputtaa rytmissä. Intoa heillä riitti paljonkin, mutta uskoa voi että hommaa oli harjoiteltu ja vain parhaimmat, kauneimmat ja samaan pilliin harmoonisesti puhaltavat tytöt olivat päässeet tälle “kerran elämässä” tapahtuvalle ulkomaanmatkalle.

Pohjois-Korean edustajat

Ilotulituksetkin olivat niin huikeat että ei taida Korean niemimaalta löytyä enää paukunpaukkua tämän jälkeen sillä he laittoivat peliin koko arsenaalin ja käry oli sen verran kova että hengityssuojat olivat ainakin aasialaisilla kovassa käytössä sillä välin kun me muut ulkomaalaiset hengitimme keuhkot täyteen sauhuja. Eihän siinä savussa pystynyt edes lähtemään tuoliltaan kun ei mitään nähnyt niin pakko oli hengata loppuun asti!

Avajaisseremonian kohokohta, Suomi joukkueen lisäksi, oli tietysti ystävämme Pita, joka Tongan edustajana marssi taas ilman paitaa hula-hula-tyyliin öljyttynä areenan läpi. Toivottavasti hän sai takin päällensä jossain vaiheessa sillä lämmintä ei ainakaan eilen ollut.

Suomen joukkue marssii stadiumille.

Shown päätyttyä suunnistinkin pikaisesti kaupan kautta hotellihuoneeseen ja onneksi olin selvittänyt alkulennosta mikä on koreaksi vege-tai kalaruokaa sillä kaupasta löytyi yksi iltapalarasia joka ei sisältänyt lihatuotteita kaikkien nuudelihässäköiden joukosta… Lisää ruuasta kirjoitan toisessa postauksessa. Tiuku onkin jo sen verran että ammun suomi-meikit naamaan ja suuntaan Olympia humuun tsiikaamaan jos vaikka pääsisi sitäkin ranskaa puhumaan ettei ihan ranskan opinnut unohdu matkalla!

Kiitos kaikille seuraajille, tsemppaajille ja kavereille, jotka lukevat näitä minun jorinoita. Jos sinulla on toiveita mistä aiheesta haluaisit kuulla lisää laita toki viestiä tai kommentoi alle (suomaailmalainen (at) gmail.com).

Se on moro!

 

 

2 response to "Talviolympialaismatkalla PyeongChang Avajaisseremonia"

  1. By: Riitta Posted: February 10, 2018

    Kiva kuulla kuulumisia paikan pāältä Inka ☺️Täällä seurataan ja tsempataan Pärnäkoskea parhaillaan telkkarin kautta 👍😉

    • By: admin Posted: February 12, 2018

      Kiva Riitta kun seuraat menoa! Eilen tsekkasin taitoluistelun huippua, tänään on välipäivä ja huomenna voi olla että pikaluistelua pääsen seuraamaan. Sitten alkaakin miesten jääkiekko jonne olen varmasti menossa! Pärnäkoski on kova joten toivotaan että mitaleita tulee huomennakin!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.