Olympiakärpäsen purema: Pyeongchang 2018 lähtölaskentaa!

Tästä se lähtee, alle 3 viikkoa talviolympialaisiin! Olihan se jo aikakin selvitellä että minne meikäläinen on lentämässä. Ensiksi, opettelin erottamaan puuron vellistä ja selvitin miten tavataan olympiakaupungin nimi. Talviolympialaiset ovat siis Etelä-Koreassa, jonka naapurina toimii maailman “toisen punaisen ydinasenapin haltija” eli Pohjois-Korea. Pohjois-Korean pääkaupunki Pyongyang ja Etelä-Koreassa kisat pidetään Pyeongchang-nimisessä kaupungissa, joka näin nopeasti savolaisen suusta kuulostaa ihan samalle mestalle. Tosin näin korealaisia nyt useamman ulkomailla tavanneena, Pyongyangin sekoitus naapurimaan kaupunkiin on yhtä suuri erhe kuin suomalaisen sekoittaminen venäläisiin.

Miten sinä nyt Koreaan uskollat lähteä?

Arvatkaa monestiko olen kuulut tuon kysymyksen varsinkin suomalaisilta Suomessa? Sormeni eivät enää riitä laskemaan kärsivällisyys asian selvittämiseenkin alkaa olla nollassa. Sanonkin nykyään kaikille tiedusteleville että jos täältä maapallolta “Karppinen” lähtee niin se lähtee juurikin komeasti ja isolla pamauksella, sillä olisihan se minun luonteelleni aika laimeata jos vain hiljaa kotisohvaltani siirtyisin tuonelan puolelle. Lainatakseni olympialiikkeen isähahmoa, Pierre de Coubertin:iä, elän tätä päivää näin (tosin en “taistelu” mielessä):

L’important dans la vie ce n’est point le triomphe, mais le combat, l’essentiel ce n’est pas d’avoir vaincu mais de s’être bien battu.

Vapaa suomennos: Tärkein asia elämässä ei ole voitto vaan taistelu ja oleellinen asia ei ole valloittaa vaan että on taistellut hyvin.

Onhan tämä vakava aihe ja Pohjois-Korean ja USA:n tulehtuneet välit näyttävät pahenevan viikottain. Tosin viimeisiä uutisia seuranneena myös pohjois-Korea on lähettämässä tiiminsä talviolympialaisiin ja Etelä- ja Pohjois-Korea ovat pistäneet pystyyn oman yhdistetyn naisten jääkiekkojoukkueenkin. Sitä matsia olisi kyllä hienoa päästä katsomaan.

Olympialaisten periaatteita on myös niin kutsuttu Olympic Truce joka suojelee urheilijoiden etuja ja pyrkii etsimään rauhanomasia ja diplomaattisia ratkaisuja konflikteihin ympäri maailmaa. Tämä rauhan julistaminen onkin Yhdistyneiden Kansakuntien (UN) ja Kansainvälisen Olympiakomitean (IOC) heiniä ja sen pyrkimys on varmistaa urheilijoiden ja siitä kiinnostuneiden henkilöiden turvallinen kulku, osallistuminen ja pääsy talviolympialaisiin kisojen ajan. Lisää aiheesta siitä kiinnostuneille löytyy IOC:n sivuilta . Toivonkin siis että kaikki paikalle tulevat hengittävät samaa olympia happea ja puhaltavat yhteen hiileen, jolloin meillä tulee olemaan todella kivat kisat ja kenenkään ei tarvitse pelätä matkustaa Korean “niemimaalle”.

Silmillä saa nauttia, koskea ei toki saa.

Olympiakärpäsen purema

Kun tapasin sportti-hullun australialaisen partnerini aikoinaan (11 vuotta sitten) niin ainut laji mistä tiesin jotain oli jääkiekko ja mäkihyppy. Ehkä myös Kirvesniemen ja Miedon hiihdot kuuluvat teeveestä tuijotettuun peruskauraan.

Alkuaikojen ihmetys olikin suuri kun tajusin että esimerkiksi kriketti (cricket) ei olekaan joku pieni heinäsirkka pusikossa vaan urheilulaji jossa valkoiseen pukeutuneet tyypit hengailevat kentällä pesäpallotyyppisesti koko päivän. Hänen seurassaan onkin noita urheilulajeja tullut muutenkin katsottua (kuten myös uusia kokeiltua) enempi. Käsitys on laajentunut perussuomalaisesta jääkiekosta, hiihdosta, formulasta ja mäkihypystä muihinkin lajeihin kuten curlingiin, rugby:n, koripalloon ja yleensäkin kaikkeen mitä nyt australialaiset teeveestä tuijottavat. Meillä tämä urheilun katsominen tapahtuu todellakin joka tuutista sillä samaan aikaan hän voi seurata hiihtoa teeveestä, krikettiä kännykästä ja koripalloa läppäriltä…

Kävimme tässä curling:akin kokeilemassa, mutta se jään luuttuaminen pika-pikaa ei kyllä ollut minun makuuni. Tosin se itse graniittikiven liuttaminen (“keilaus”) oli mukavaa puuhaa. Silti Mietoa “lainaten” kahta en vaihda, jääkiekkoa ja mäkihyppyä.

Tietysti olympiahullun partnerin omaavana olemme käyneet Vancouverissa 2010 ja  Lontoossa asuessa olympialaiset 2012 olivat huikea kokemus.

Suomifanit Vancouverissa 2010

 

Lontoo olympialaiset 2012

 

A lesson in Sisu – paraolympialaisten Suomen edustustossa

Itse jääkiekkofanina kävin kavereiden kanssa Minskin 2014 jääkiekon MM-kisat josta bloggasimme taannoin arvokisat.com sivuille. Sekin oli mahtava matka ja kolmen viikon Valko-Venäjä kokemus jännittävä. Seuraajiakin meillä oli aikalailla – Hämärän muistini mukaan luvut pyörivät 18 000 kiepeillä – joten kiinnostusta fani reportaaseihin näkyy löytyvän. Myös Iltalehti reportoi matkastamme otsikoiden “Suomalaisdaamit räjäyttivät Minskissä”.

Leijona fanitusta

Tosin Minskin jääkiekon MM-kisojen sydäntäriistävin kokemus oli kyllä katsoa jääkiekon finaali Leijonia loppuunasti kannustavana 14 000 venäläisen ympäröimänä. Meno oli kuin talvisodassa konsanaan ja Puutinin vetämänä Leijonilla oli takuuvarma häviö – saimmehan jäähyn luistellessamme venäläisen pelaajankin ohitse. Fanitin kyllä aivan loppuunsaakka silti sillä olihan hopea mitalikin arvokas kaiken taistelun jälkeen!

Jellonaa mä fanitan!

Rion olympialaisiin oli meidän tarkoitus lähteä, mutta partneri sai tuolloin duunipaikan täältä sporttihuuman ytimestä ja meillä oli maasta muuttokin käynnissä tuolloin joten Brasilian olympia-henkinen lomailu jäi haaveeksi. Harmitti sinänsä kun hyvän kaverimme Tofun veli oli kisaamassa Tongan edustajana (kaikkihan toki muistavat öljytyn komistuksen lippua kantamassa!) ja olisi ollut hieno päästä häntä tukemaan paikanpäälle. No tällä kertaa se onnistuukin Koreassa sillä Pita hienosti selvittikin itsensä talviolympialaisiin edustamaan Tongaa miesten maastohiihdossa!

Tokio:n kesäolympialaisetkin 2020 on kyllä jo kiikarissa hyvissä ajoin joten toivotaan että matka sinne toteutuisi.

Käymme myös ahkeraan talviuinnin maailmanmestaruuskisoissa ja tämä onkin laji missä oma partnerini on vienyt Australiaa maailmankartalle uimalla 450 metrin matkat niin Latviassa, Siperiassa kuin Suomessakin. Latvian ja Rovaniemen kisoihinhan meillä oli ihan Australialainen talviuinti tiimikin jossa tongalaisen olympiaedustajan veli, Tofu, oli kanssamme mukana.

Australian talviuintijoukkue ja The Koutsi!

Latvian talviuinti keikalta eräs tiimimme jäsen tosin joutui reissun loputtua sairaalahoitoon kun tuota kylmässä vedessä uintia ei oltu jääpala-ammetta paremmin tullut harjoiteltua. Itse toimin tulkkina, kannustusjoukoussa ja tietysti Australian tiimin koutsina (‘The Coach”). Kuivaharjoittelu pojat saivat toteuttaa lumihangessa saunan jälkeen. Seuraavissa kisoissa olen kyllä lupautunut uimaan 25-metriä rintauintia joten harjoittelut Lemanin järvessä ovat käynnissä.

Kuivaharjoittelua talviuintikisoihin a la Aussit!

Mitä odotan Korealta?

Olen käynyt Etelä-Korean pääkaupungissa, Seoulissa, jo aiemmin kaksi kertaa. Yhdellä kerralla myöhästyimme Australian lennolta lumisateen vuoksi joten värjöittelin kesävehkeissä -20 pakkasessa kolme päivää. Tietysti eka päivän saldona oli talvikenkien osto, joka pienijalkaisten korealaisten takia osoittautui erittäin vaikeaksi suomalaiselle Aku Ankka-jalalle jolla on kokoa 41-42 joten ostin miesten talvikengät reissun ajalle. Ne olivat kyllä kauheimmat luputiinit mitä olen elämässäni nähnyt Crocsien jälkeen!

Toisella kerralla vietimme Koreassa uuden vuoden ja se oli aika hauskaa, tällä kertaa olin varautunut talveen paremmin. Korvani eivät tosin olleet varautuneet siihen että kaupungintorilla kaikui karaoke Abban Dancing Queenillä! Tietysti rokkasin tahtiin Gangnam style koko matkan sillä olihan se aikamoinen hitti radiossa taannoin!

Gangnam style Koreassa!

Itse Pyeongchang ja naapurikylät ovat minulle aivan uusi kokemus. Rakastan aasialaista ystävällisyyttä (Japani on ehdoton suosikkini tällä hetkellä) ja toivon että talvikisoissa Korealaisetkin ottavat meidät vastaan avosylin. Ainakin fermentoitua kaalia (ja kasviksia) eli Kimchi:ä minulla on tosi ikävä. Sitä tulee varmaan vedettyä aamupalasta lähtien. Hieman tosin arveluttaa kun olen kasvissyöjä että saan ruokaa josta ei heti meni vatsa sekaisin, mutta pitää nyt opetella ulkoa pari koralaista fraasia ja katsoa millä “hieroglyfeillä” mainostetaan kasvisruokaa ja millä liharuokaa. Viime reissuiltahan nämä ovat unohtuneet.

Tästä se siis alkaa! Bloggailen paikanpäältä talviolympialaisista tämän kolmisen viikkoa silloin kun asiaa on. Jos joku toinen suomalainen fani on paikanpäällä niin otahan yhteyttä, koska partnerini tekee duunia aika reippaasti kisojen ajan minulla on paljon omaa aikaa hengailla olympia-huumassa!

Sinivalkoista väriä olisi kiva saada yhteen kimppaan valloittamaan Pyeongchangin katuja!

Suomalaista väriä Lontoossa.

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.