Mitalijuhlintaa: Superfani Australialaisena ja Brittinä

Yhdestoista päivä talviolympialaisissa pyörähti käyntiin iloisin mielin sillä sain kun sainkin hankittua lipun illan jääkiekkopeliin Koreaa vastaan räjäyttämättä pankkia 87 euroa enempää. Takana on siis tämän illan pelin jälkeen 12 olympialaistapahtumaa ja mukaan on mahtunut fanitusta kyllä koko vuoden tarpeisiin. Voi olla että jääkiekon MM-kisat kyllä jäävät välistä tänä vuonna kun Duracelliä ei riitä kahtiin kisoihin!

Suomalaista väriä mitaliseremoniassa

Vaikka Suomi on talvimaa niin sehän ei ole oikein mitalitavoitettaan (7) näissä kisoissa vielä saavuttanut. Takana on 3 hienoa pronssia, joista Ennin tuomaa ensimmäistä pronssia pääsin seuraamaan Olympia Plazalle mitaleitten jakoon.

Olympia plazalla
Enni palkintopallilla! Hyvä Enni!

Olikin hieman pettymys nähdä että paikanpäällä oli vain kourallinen suomalaisia (itse bongasin kaksi) ja jouduinkin huutamaan ja heiluttamaan isoa lippuani 10 hengen edestä kun pari muuta ei saanut melua aikaan olleskaan. Kyllä meikäläinen kymmentä suomalaista vastaa tosin sillä ilolla että seuraavana päivänä on taas ääni käheänä.

Finnbeast hurraa Ennin pronssille

Lumilautailusta USA otti kultaa ja ystäväni Teresa olikin ylpeänä vieressäni heiluttaen lippua kun kansallislaulu kaikui kajareista. Paikalla oli arktiset olosuhteet ja posket tunnottomina huusimme suosikkejamme kimpassa. Olisipa todellakin hienoa jos saisimme mahdollisuuden kuulla myös Maamme-laulun näin komeasti Suomen ottaessa kultamitalin hiihdosta tai jääkiekosta!

Aika kylmä oli palkintoseremoniassa, mutta Ennin pronssi lämmitti mieltä!

Koska maamiehemme ovat pärjänneet vaihtelevalla menestyksellä silloin kuin suomalaisia ei lajissa oikein ole tarjolla niin tuen toista kansalaisuuttani eli Team GB:tä (Brittejä) tai sitten partnerini kansalaisuutta eli Australiaa. Näin pääsen nauttimaan jännittävistä mitalitaistoista useampaan kertaan.

Liput salossa!

Päivä australialaisena

Sainkin liput viime viikolla miesten half-pipe lumilautailuun jossa oli suomalaistakin väriä joukossa, mutta Australian Scotty James oli todellakin mitalisuosikkeja. Lähdin siis aikaisin aamulla virittäen päähäni kenguruhatun muutamalla Suomen lipulla kuten myös sonnustauduin Australian Rio:n kesäolympialaistakkiin jonka puin kätevästi toppatakkini päälle. Mahtava kombo!

Selvitin itseni taas korealaisten paparazzien kynsistä kätevästi lumilautailun half-pipe areenalle ja suoraan eturivijoukkoihin bongaten muitakin vihreään ja kultaan sonnustautuneita austraaliaisfaneja. Näin taas löysin kisaseuraa ja kannustus porukalla on aina kovempaa. Tämä olikin muuten hieno laji seurata paikanpäällä sillä selostaja oli mahtava kuten myös musiikki, joka areenalla soi temppujen aikaan.

Eturivin Aussit

Scotty:n lumilautaillessa hienosti palkintopallille tunnelmamme olikin katossa ja tsemppaus kovaa. Taisimme vilahtaa jossain televisioruudussakin sillä paikalla ei paljon australialaisia ollut. Taisin bongata heitä noin kymmenen. Valitettavasti suomalainen lumilautailijamme jäi kisan viimeiseksi sillä kahta temppua kauemmaksi hän ei laudallaan päässyt, mutta onhan hän silti hienosti 12. paras half-pipe temppuilija maailmassa.

Kelkkailussakin olin sonnustautunut Australian vermeisiin ja tapasin sielläkin urheilijan Narracottin vanhemmat jotka tsemppasivat tyttärensä miestä, joka kilpaili Brittiväreissä. Hekin olivat kivaa porukkaa ja on todella kivaa tsempata urheilijoita joukossa. Australialaiset ainakin ottavat suomalaisen vastaan lämpimin sylin. Kerroinkin heille että olen australialainen ulkokuorelta, mutta sisääni on asennettu suomalainen sisu-siru, jolla rakkautta riittää niin australialaisille kuin briteillekkin.

Naiskelkkailijan iloiset vanhemmat

Opetatko minulle lumilautailua Scotty?

Siinäpä sitten Scotty:n hienosti kurvatessa pronssille tapasin lähtöjoukoissa australialaisen nuorenparin, jotka tulivat nykimään hihastani. Liittouduimmekin heti yhteen sillä kyllähän voittojuomalle tulisi kisapaikalta lähteä. Bussijonot tietäen ajattelimme hengata alueella ja se oli ehkä päivän paras päätös sillä kuinkas ollakaan lehdistöhaastatteluiden jälkeen pääsin juttelemaan Scotty:n kanssa ja kyselin häneltä että jos tulisi käymään Sveitsissä opettamassa minulle lumilautailua. Kerroin hänelle haasteista joita olen kohdannut lumilautailuyrityksissäni ja Verbierin sinisen helpon radan suorittamiseen minulla menee noin 40 minuuttia kun kaatuilen, kävelen ja kysyn kavereilta hinausapua lautoineni. Hän siihen iloisesti vastasikin että on ensi vuonna Sveitsin kamaralla harjoittelemassa niin tiedä häntä jos vaikka törmätään!

Scotty James: Mun uusi lumilautaope(?) Toivossa on hyvä elää!

Olin myös ainoa fani, joka sai ottaa Scotty:n kanssa selfien ja hänen äitinsä tuli rupattelemaan kanssani. Hänen äitinsä sanoikin että poika on perinyt hänen kyyneleensä sillä eihän niistä meinannut tulla loppua vaikka media kovasti ryöpyttikin haastatteluja. Ihania aitoja ihmisiä!

Siinä Australian väreissä törmäsin myös toiseen lumilautailijaan Cam:iin jonka kanssa nappasin kuvan ja bongasinpa sieltä myös Adam Lambertin lumilautoineen.

Lumilautailija Cam Bolton, Australiasta.
Adam Lambert bongattu

Olihan se Scotty:n pronssimitalin saaminenkin lähdettävä katsomaan mitaliseremoniaan ja siellä olikin aikamoinen kuhina. Hupina mainittakoon että ennen mitaleiden jakoa yleisötunnelmaa lämmiteltiin tansseilla ja visailulla. Ylienergisenä suomalaisena pompin paikoillani kovaa tahtia ja kuinkas ollakaan juontaja kysäsi minulta kysymyksen johon en edes tiennyt vastausta. Huusin hänelle takaisin että “en minä tiedä!” jolloin yleisö auttoi oikeassa vastauksessa ja voitin kuin voitinkin kisamaskotin palkinnoksi.

Scotty James palkintopallilla
Voittomaskotti

“Tein itse ja säästin” Iso-Britannian lippu

Varmistin liput myös naisten slopestyle kilpailuun, jossa mäkeä tullaan alas erinäköisiä temppuja suksilla tehden. Sain Britannian kansalaisuuteni noin vuosi sitten ja ajattelin kannustaa Isabeliä voittoon. Koska illalla oli suomalaisia miesten mäkihypyssä neljä kappaletta niin olin sonnustautunut Suomi-faniksi. Britannian fanikamaa minulla ei ole kuin yhden pienen lipun verran ja siitäkin puuttui itse lippusalko. Kätevänä tyttönä kiinnitinkin lipun purkalla Suomen lipun kylkeen ja aina britin kilpaillessa heiluttelin sitten sitä pitäen Suomen lipun alhaalla. Tämän vinkin saa jakaa Niksi-pirkkaan jos joku haluaa!

“Tein itse ja säästin” eli Brittilippu purkalla kiinni suomalaisen kylkeen!

Eräs Britti kyselikin että mitä ihmettä, eikö sinulla ole erillistä lippua saatavilla? Vastasin hänelle että noin 1500 euron kansalaisuushakemus oli niin kallis että eipä ollut varaa enää ostaa fanikamaa ja isompaa lippua tangolla joten tämä lippu on vähän Brexit hengessä tehty.

Sellaisia terveisiä kuningatar Elisabethille että kansalaisuusseremoniassa voisivat jakaa jokaiselle uudelle Britannian kansalaiselle ison lipun, jotta voisimme tsempata Team GB urheilijoita paremmin.

Tänä iltana tiedossa siis Suomi-Korea matsi, jonne lähden taas tsemppaamaan oikein olan takaa makkaroineni. Toivottavasti Atrian makkara-pojat ovat myös kannustusjoukoissa! Tiedossa siis sinistä peruukkia ja pupukorvaa – Finnbeast superfani tyyliin! Huudetaan Suomi voittoon niin täällä kuin kotikatsomoissakin!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *