Leijonana hotellilta kisapaikalle kesytettäväksi

Leijonan karjunta ei paljon auttanut eilisessä matsissa, vaikka olinkin saanut ääneni jotenkin takaisin hiihtoladuilta. Leijonat ottivat napakan ruoskaniskun ruotsalaisilta ja hyvä ettei itku tullut pitkästä kannatus ilosta. Vaikka lähdinkin matkaan aikaisin päästäkseni jääkiekkoareenalle eipä taaskaan reissuni ollut mitenkään yksiselitteistä ja tällä kertaa se johtui läheltä liippaavasta omasta maalista!

Arkiaskareita hotellilla

Herättyäni päivään vatsassa kuhisi jo sata jääkiekkoa jännityksen tiimoilta. Niinpä aamusta tarinoinkin edellisestä Norja pelistä ja matkustusvaikeuksista, jotka saivat ajatukseni hetkellisesti muualle. Myös koreaksi olevan pyykkikoneen mysteeri oli ratkaisu listalla jotta saisimme jotain vähemmän hikistä päälle pantavaa tällä viikolla. Siinäpä sitten aikani katselin pyykkikoneen ohjelmia ja lähetin kuvan uudelle ystävälleni Lenalle, joka ystävällisesti tulkitsi pyykkikone paneelin ja auttoi valitsemaan oikean ohjelman. Pyykkikoneen rummuteltua kuulin ihmeellistä musisointia. Ensin luulin että siivooja oli unohtanut kännykkänsä huoneeseen tai meillä oli piiloitettuna joku iloisempi räjähde kaappiin, mutta sehän olikin korealainen tapa ilostuttaa pyykkäriä (pyykkikone biisi löytyy täältä). Happy days!

Meillä ei ole muovimatot rullalla

Urheilijoiden kylässä reportoitiin keskenjääneistä huoneistoista ja urheilijat ottivat kuvia kun muovimatot olivat rullalla huoneissa. Meillä on varmaan käynyt eri remppareiskat täällä sillä hotellihuoneemme AM hotellissa on oikein viihtyisä, mutta hieman omituisesti suunniteltu. Täällä on minikeittiö, pyykkikone, jääkaappi ja muut mukavuudet. Tilaakin on kaapeissa ja nukkuma-aisat kolmelle hengelle. Tosin meitä on vain kaksi huoneessa niin ylimääräinen sänky toimii sohvana.

Huoneiston minikeittiö
Kylppäri ja wc kombo
Erikoisesti sijoitettu telkkari

En tosin tiedä mikä on yleensäkin sisälämpötila korealaisittain sillä meidän huoneessa lämpötila on asetettu 25 asteeseen! Siis täällähän hikoillaan kuin saunassa ja olen yrittänyt alentaa lämpötilaa päivittäin, mutta se ei vaan onnistu sillä lattialämmitys pauhaa täysillä. Joudunkin pitämään ikkunoita auki, jolloin olympia tunnelmaa kantautuu huoneen täydeltä. Listoilla on karaoke-tyyppinen ulina, lasten hahmo show tai Disney:n  kaunotar ja hirviö biisi toistona sadatta kertaa.

Vaikka kuinka yritän asettaa lämmityksen 19c niin ei onnistu. 25c on peruslämpötila.

Lämmitysongelma näyttävät olevan samat myös ruotsinpojilla, jotka majailevat kahdessa viereisessä huoneistossa sillä heillä on aamuisin ovet auki jotta läpiveto viilentäisi huoneita. Käytävässä onkin melkoinen tuulitunneli ja ruotsalaisten rupatus kuuluu.

Ruotsalaisilla luukut auki. Kun olis läpivetona myös jääkiekossa niin hieno homma!

Aamiainen hotellissa on ehkä päivän tärkein ateriani kuten kirjoitin aiemmin nälkätuskistani kisaareenoilla.

Aamupala on mun iltapala

Buffetti onkin oikein kattava ja tarjolla on usein yllätyksiä. Aamun rähmäisillä silmillä kannattaakin tarkkaan tihrustaa mitä kannen alta löytyy sillä esimerkiksi viipaloitu kurkkusalaatti voi sisältää yllättävästi pekoninpalasia ja kasvisriisistä löytyy mustekalanpoikasia tai muita epämääräisiä mereneläviä, mutta onneksi syötävää on runsaasti ja valittamista ei ole. Tosin osa suomalaisista tuo vieläkin omia puurovellejään lämmitettäväksi ja ameriikkalaisilla on joku pähkinävoilevite purkki.

Yleensä lataan lautaselleni munakokkelia, salaatteja, leipää, vihanneksia ja jälkiruuaksi vetäisen pinon hedelmiä ja jugurttia. Näillä pärjääkin sitten hyvin vaikka koko päivän jos niikseen tulee. Tilanne ei ole ihan niin kamala kuin Vancouverin 2010 talviolympialaiskisoissa missä salaatin lehteä tai tuoretta vihannesta en nähnyt 3 viikkoon ja kotiin päästyä vetäsin kurkunpätkän kerrasta kitalakeen.

Aamupala mun makuun

Oppia kantapään kautta

Aamuhommien jälkeen kuhisinkin jo pelijännityksestä ja siinähän meni tukkakin jo sinisen sävyyn ja kynsiäkin tuli maalailtua “tee se itse ja säästä”-henkeen. Täytyy varmaan vielä vähän harjoitella tuota suomenlipun maalailua. Onnen alkkaritkin olin aamulla pessyt ja kätevästi sain ne kuivattua hiustenkuivaajalla niin ettei housut märkänä tarvitse lähteä pakkasviimaan.

Jännityksestä sinistä liukuväriä tukkaan!
Itse tein ja säästin…
Suomi alkkarit illan peliin!

Korealaisen uuden vuoden juhlinnan takiahan olin jo aikaisin liikenteessä kaikkine kamoineni sillä lähdin jo kello 16.00 ehtiäkseni rauhoittua ennen peliä. Bussipysäkillä eiliset jonot olivatkin unohtunut painajainen näin aikaisin ja vaihdot menivät suhtkoht nopsaan. TS31 bussikuskikin oli ruuhkista tietoinen sillä hän ei lähtenytkään moottoritien kautta ajamaan vaan kurvaili vuoristoteitä tuhatta ja sataa niin että meillä kisaturisteilla kaikilla oli naama vihreänä.

Vierustoverina minulla oli mukava likka, joka asui Hawaijilla ja oli tullut pariksi päiväksi kisafiiliksiä seuraamaan. Opastinkin häntä oikeisiin busseihin ja jonoihin. Totesinkin hänelle siinä jääareenalle päästyä, että kaikki on mennyt vähän liian hyvin tähän mennessä ja joku asia on varmasti pielessä.

Seikkailin kisa-alueella Suomen lippu heiluen ja menin ruoka/juomatelttaan katsomaan ovatko muut suomalaiset jo paikalla ja hakemaan iltapalaa (jos hyvä tuuri käy). Porukkaa teltassa oli kuin markkinoilla ja minä olin markkinoiden ainoa suomalainen.

Ruokateltta kisa-alueella

Tilasin ruuan ja juoman istuin vapaalle tuolille. Siinä tapasin sitten Mongolian aroilta lähteneen äiti-tyttö parivaljakon, joka nykyisin asui Vladivostokissa. Aikani rupateltuani heidän kanssa niin talvisodasta kuin ruokakulttuureista minulla on nyt kutsu Vladivostokiin eli kai se sinnekin on reissua ruvettava suunnittelemaan. Haaveena on todellakin ottaa se Siperian viikon juna venäjän halki.

Vegetaristin Bibimbap eli ilman keittolientä ja lihaa. Kimchiä oikealla.
Iltapalalla istuin Vladivostokista kotoisin olevan Julian ja hänen äidin vieressä.

Lähtiessäni pöydästä paikalle ilmaantui USA:lainen tyyppi joka iloisesti tervehti minua suomeksi ja kyseli mitä kuuluu. Kävikin ilmi että hän oli ollut Suomen armeijan kanssa samoilla kesäleireillä ja oli nyt palkattuna Koreassa “suunnittelemassa räjähteitä”! Siinä hän sitten kyseli että onko peli täällä Gangnaumin jääareenalla ja kun muita suomalaisia ei näy. Tässä olikin tilanne jolloin minulle välähti ydinpomminkokoinen valoilmiö päänupissa ja totesin että herranen aika, peli onkin toisella areenalla eli Kwandonissa! Onneksi kello oli vasta 19.00 ja pelin alkuun oli parisin tuntia.

Kyllä suomaailmalainen tietää…

Niinpä keräsimme USA:set pojat kasaan ja lähdimme yhdessä selvittämään toiselle areenalla pääsyä. He siinä harmittelivat että eivät kerenneet kunnolla kaljaa tankata ja juoksivat pissalla tunnin sisään kolmesti milloin vessassa milloin pientareella. Totesin siinä että on armeijan pojilla ihmeen pienet rakot. He halusivat väkisin ottaa taksin kisapaikalla kun minä olisin näppäränä ottanut TS26 bussin eli juuri sen missä olin taannoin seissut väärässä jonossa ja joutunut hankaluuksiin kanuukkien kanssa, mutta pojat vänkäsivät että mennään taksilla. He maksavat kun ei se kallista ole.

Taksiin päästyämme kielimuuri oli vastassa ja selvitys jääkiekkopaikasta. Tyyppi ajeluttikin meitä ihan turhaan ympäri areenan pohjois-puolelta (TS26 bussipysäkiltä) etelä-puolelle (TS20 ja TS26 pysäkit) ja lopussa kertoi että taksit eivät saa ajaa toiselle jääkiekkoareenalle velottaen matkasta 7700 wongia eli noin 7 euroa. Jonotimme siis TS26 bussia etelä-portilla seuraavat 20 minuuttia ja iloksemme huomasimme että bussi ajaa vielä samalle pohjois-portille mistä olimme taksin ottaneet.

Linja-autossa onpi tunnelmaa. Vieressä USA:n tyyppi joka nykäisi minut väärältä areenalta matkaan

Yhteensä tähän hukkareissuun meni aikaa yli tunti, mutta pääsimme kuin pääsimmekin Kwandonin areenalle. USA:set myönsivät tappionsa ja totesivat että jos olisimme kuunnelleet Inkaa niin kaljoja olisi jo kurkusta alas mennyt ainakin 4 per nenä. Toisaalta voi olla että universumi pelasti minut, sillä muuten istuisin väärällä areenalla, ja universumi vastalahjaksi pelastin heidät, sillä muuten he eivät olisi tajunnet pelistä yhtään mitään. Tämä näytti olevan parin suomalaisen Speden kohtalo areenalla ja poppoo oli jo siinä kunnossa että vaakataso ja vatsalaukun tyhjennys tekisi terää.

Voihan Tre Kronor sentään!

Tähän peliin oli partnerini, suomalaisittain Anttu, oli myös innokkaana tulossa ja tämä olikin eka talvikisa missä olemme samassa paikassa ja jopa istumme vierekkäin.

Ensimmäinen kisa, jossa ollaan molemmat paikalla ja istutaan jopa vierekkäin!

Selvitimme hyvät istumapaikat aivan keskeltä hallia ja hän kävi vielä jonkun ruokailun vetäisemässä ennen pelin alkua sillä välin kun minä maalasin taas Suomi lippua Jamie:n naamaan ja jouduin valokuvaussessioon leijona-asuineni korealaisten kanssa.

USA:lainen Jamie brändätty suomalaiseksi
Leijonat pelissä!

Peli alkoi ja hurraus oli katossa. Leijonat olivat asemissa jäällä ja ensimmäistä kertaa minusta tuntui että Suomi-Ruotsi pelissä oli enemmän suomalaisia kuin ruotsalaisia, joten bonarit meille! Hienoa kannustusta!

Leijonat ovat valmiina, kaiken pitäisi olla kunnossa
Fanitkin ovat valmiina

Tosin tunnelma ja epäilys alkoivat hiipiä selkärankaan kun Ruotsi teki ensimmäisen maalin, joka onneksemme hylättiin. Tosin ei sekään onni riittänyt voittoon ja 6-1 voitto jäi harmaaksi haaveeksi. Hienosti kyllä pojat välillä heräilivät leijonaluolistaan ja karjuivat ruotsalaisille, mutta vaikka maalin huulilla kiekkoa heiluteltiinkiin niin tänään ei makkarat maistuneet ruotsalaisille ja Suomi-lenkki jäi syömättä.

Mitä me tästä opimme?

Ainakin itse opin tarkistamaan lipusta minne on matka, mutta toivottavasti leijonat nyt saivat taisteluhenkeä sillä helpot nämä kisat eivät tule olemaan kun vastaan tulee parempia kiekkomaita kuin Norja ja Saksa. Koreahan meidän pitäisi voittaa huomenna ainakin 10 maalin verran ja minullahan ei ole siihen edes vielä lippua! Joten tämä leijona joutuukin nyt lähtemään korean aroille metsästämään lippua huomiseen matsiin joka ei maksaisi 150e. Katsotaan miten hommassa käy sillä kun Korea pelaa niin tupa on täynnä. Sormet ja käpälät ristiin pojat!

1 response to "Leijonana hotellilta kisapaikalle kesytettäväksi"

  1. By: Kati Suomalainen im Allgäu Posted: February 23, 2018

    Voi että mikä moka, onneks törmäsit jenkkiläisiin ja pääsit seuraamaan matsia. Mistä sä ton mageen leijona-asun oot hommannut? Ja noi suomi-kalsarit? 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.