Kelkkailua: Kun kaikki ei mene PUTKEEN

Suulaana savolaisena täällä on tutustunut todella helposti muihin kisaturisteihin ja hauskaa on riittänyt niin että ei meinaa keretä dokumentoida kaikkia seikkailuja! Ostinkin tässä eräältä kanadalaiselta olympia fanilta yhden lipun miesten kelkkailu (skeleton) tapahtumaan joka oli tänä aamuna. Onneksi sain ostettua sen 70% alennuksella, koska sata euroa (30e sijaan) olisi ollut vielä karvaampi pettymys niellä. Koska suomalaista väriä ei kelkkailukisassa ole, sonnustauduinkin Aussi vermeisiin ja lähdin matkaan tsemppaamaan John Farrow:ia.

Tarpomista toppavaatteissa

Eilisen jääkiekko voiton tuloksena olo oli hieman hatarampi aamutuimaan, mutta urheiluhengellä punnersin itseni sängystä ylös kello 6.45 ja luomet polvissa roikkuen raahasin itseni aamupalalle, jonka jälkeen reippaasti taas hotellista pihalle pikku pakkaseen aamu kasilta etsimään seuraavaa bussia (TS8 tai TS7) kelkkailun tapahtumapaikalle.  Bussit olivatkin yllättävän tyhjiä ja mietinkin että onkohan paikalle edes saapumassa ketään vai onko kiinalaisen uuden vuoden juhlinta riisiviinin siivillä verottanut korealaisetkin kohmeisiksi?

Paikalle päästyä tarvoin tietä kisapaikalle iloisin mielin, mutta tämä tiehän on kilometrien pituinen ja jonutus paikalle turvatarkastukseen on matkaa.

Tietä kisapaikalle auringon paisteessa riittää

Sieltähän löysinkin muut korealaiset jonottamasta ja ostamasta lippuja sillä olihan korealaisten omia maanmiehiä kisassa mukana. He olivat varmaan olleet siis liikenteessä jo aamu kuudelta. Jonotus aika oli noin 20 minuuttia ja tällä kertaa edes avaamatonta vesipulloa ei saanut viedä kisapaikalle. Muihin kisapaikkoihin vesipullon on voinut viedä ja suomalaiset kisaturistit ovat reportoineet vieneensä jopa “jallu-kahvia” termareissaan.  No hörppäsin siinä sitten puoli litraa vettä kertaheitolla ja toivoin että vessoja taas jostain löytyy.

Jonotusta turvatarkastukseen

Turvatarkastuksen jälkeen luvassa oli lisää kävelyä tällä kertaa ylämäkeen! Siinäpä sitten tunneleita ja tietä jyystin hikisenä toppavehkeissäni sillä olihan sitä taas tullut laitettua suomalaiseen tapaan “lämmintä päälle” varmaan kymmenen kilon verran. Tämä ei ole todellakaan liikuntarajoitteisille ihmisille mesta minne lähteä. Onneksi kuntoni on jotenkin kohdallaan vaikka eilisen voittojuhlinnan jälkeen sydän pamppailikin kovemmin kuin normaalisti. Puuskuttelin siinä korealaisten ohi ja ihmettelin että kelkkailuputkea näkyy, mutta mistä tätä lajia voi seurata?

Alkutien mutkaa
Loputon tunneli

Verhojen rullausta

Minulla oli A-luokan istumalippu ja toivoinkin että paikkani on hyvä. Se oli siinä 14 kaarteen kohdalla, mutta kuinkas ollakaan paikalla on “verhot” joten sitä liukumäki osuuttahan ei edes näe sillä kohdalla.

Verhojen availua

Odottelinkin siinä mutkassa että mitä tapahtuu muiden kisaturistien kanssa ja ensimmäisen laskijan kohdalla työntekijät avasivat mutkan verhot. Huusimme hurraata ja mietinkin että nämähän ovat hyvät paikat. Toisin kävi sillä verhot sulkeutuivat heti kun sekunninsadasosassa menevä kelkkailu laskija livahti silmäkulmasta. Tyypithän menevät reippaasti yli 100km tuntivauhtia joten siinä ei kerkiä edes päätä kääntää. Yritin ottaa laskijasta kuvaa ja minulle kävikin tuuri sillä nappasin latvialaisesta huikean kuvan kännykälläni. Kohmeiset tärisevät nakkisormeni kerrankin onnistuivat jossain. Muita hyviä kuvia laskijoista ei sitten olekaan.

Latvialainen kelkkailija

Kelkkailun formulat

Kävin tsekkaamassa istumapaikkani ja olihan se ihan hyvä jos muovipenkillä takalisto jäässä haluat istua tunnin ja katsoa isoa telkkaa joka on sijoitutettu mutkan ylle työntekijöiden rullatessa verhoja ylös ja alas joka viiden minuutin välein. Ymmärrän hyvin että auringon paistaessa jää voi muuttua erilaiseksi ja kilpailijoiden kannalta mutkan varjossa pitäminen on tärkeää niin että kaikilla on sama liuku alla, mutta katsojan kannalta tämä on aivan älytöntä. Olisin voinut jäädä hotelliin ja laittaa teeveen päälle ja tunnelma olisi takuulla parempi kuin myös lajin seuraaminen. Tätä kirjoittaessa katsonkin finaalia telkkarista ja huomaan että varsinkin alussa on paljon osioita joissa katsojia ei ole kuin muutama, mutta näihin osioihin ei ole tavallisilla lipuilla mitään asiaa. Lajia tosiaankin voi verrata formuloihin, mutta isona erona on se että kilpailijoita menee ohi vain joka viiden minuutin välein yksitellen ja jännitystä nyt ei sen kummemmin ole.

Törmäsin paikalla myös Ylen toimittajiin jotka ihmettelivät samaa ja huvittuneena kuvasivat korealaisia jotka selfie-tikkuineen ottivat kuvia toisistaan radan varrella, hurrasivat sekunnin ajan (kun urheilija meni ohitse) ja loppuajan katsoivat kännykästään live telkkarilähetystä.

Loppusuoran putkea

Lisää karvaista makua kuivaan kurkkuun

Ääneni jäi sprinttiladulle toissapäivänä kun tsemppasin Suomi tiimiä finaaliin, jonka johdosta kurkkuni on kuiva kuin saharan aavikko ja äänihuulet mennyttä kamaa. Ajattelinkin siinä 45 minuutin tauolla käydä ostamassa kuumaa teetä tai kaakaota yhdestä kojusta. Helpommin sanottu kuin tehty sillä paikalla on 3 kojua: yksi ihan alhaalla tunnelin päässä, toinen keskellä ja kolmas missä hilpeä mutka sijaitsee. Meninkin siis lähimmälle ja vessojen vieressä olikin jononpää kyseiselle kojulle. Siinä jonotin 50 muun kanssa ja huomasin että eihän paikalla ole kuin yksi tarjoilija joka on yhtä nopea kuin etana moottoritiellä.

Jonoa ruoka ja juoma kojuun

Lähdin jonosta pois kuten moni muukin kisaturisti ja luovuin ajatuksesta että kurkkuni saa paikalta mitään kostuketta. Tässä vaiheessa aloin jo heittää hanskoja naulaan ja bongasin siinä pari austraalialaista kisaturistia, jotka hekin valittivat samaa. Kävikin ilmi että he olivat samasta pikkulähiöstä kuin partnerini eli Brisbanen Redcliffistä ja he olivat austraaliaisen naiskelkkailijan vanhemmat. Heidän tytär kilpailee illan kelkkailussa ja olihan se tietty aussi-selfien paikka.

Jaclyn Narracottin vanhemmat

Loppupeleissä katsoin 2. lähdön puoleen väliin ja lähdin takaisin busseille sillä tällä lajilla paikanpäältä katsojan perspektiivistä ei ole minulle mitään annettavaa. Pahoinpelkään että sama tilanne on myös muissa kelkkailulajeissa joten en edes yritä saada lippuja muihin tapahtumiin. Tämä kyseinen liukuputki alue on ehkä kisaturistin suurin pettymys varsinkin ilman lippua joka oikeuttaa startti tai loppusuoran katsomopaikkaan.

Onneksi illalla on tiedossa taas jääkiekkomatsia (Suomi-Norja) joten ei mene tämä päivä aivan harakoille ja pääsen taas kunnolla penkkiurheilemaan sekä takaisin Suomi väreihin.

2 response to "Kelkkailua: Kun kaikki ei mene PUTKEEN"

    • By: admin Posted: February 16, 2018

      Kiitos kun seuraat ja kommentoit! Mukava kirjoitella 💛 voi olla taas huomenna asiaa kun tänään pientä seikkailua taas peliin mennessã… herramen aika tätä maata ja näitten lomia!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *