Jääkiekkoa: Lähettäkää kontillinen makkaraa!

Maistuiko suomalainen makkara saksalaisille?  No tottamaar maistui viiden maalin verran, sillä onhan se parempi kuin Bratwursti tai ainakin jauhoisempi! 5-2 lukemat olivatkin vastustajillemme aikamoista jauhoa kurkkuun ja Suomen komeasti pelin voittaessa he liukenivat paikalta kun suomalaiset ottivat haltuun areenan ja matsin jälkeen myös juomateltan. Tosin eipä sitä makkaraa täältä saa oikein ostettua kun tarjoilu on ollut suurimmaksi osaksi huono kisapaikoilla. Eräs suomalainen pyysikin laittamaan toivomuksen Atrialle: “Lähettäkää kontillinen makkaraa Koreaan”!

Talviolympialaisten laihdutuskuuri

Keskiviikkoa aamuna intoa olikin enempi kuin taitoa ja meinasin lähteä matkaan edellisen päivän asustein eli Australian lippu takataskussa. Onneksi hississä huomasin erheeni ja palasin takaisin vaihtaen oikean lipun vyötäisille. Siinä taas selvitin urheasti kolmen bussiyhteyden Gangneumin jääarenalle farkut puolipeffassa pyörien sillä tässä Korean niemimaalle ilmaannuttua kiloja onkin karissut vyötäisiltä jo kolme!

Tosiaankin yksi asia mikä täällä talviolympialaisissa on ollut puuttellista on ruoka- ja juomakojujen määrä ja niiden sisältämä tarjoilu. Olenkin laihtunut tässä viikon aikana tehokkaasti kun aamupalan jälkeen seuraava ruoka on yöllä kymmeneltä. Tätä on nyt jatkunut 3 päivän ajan. Nestemäinen lounas sipsipurkin kera onkin ollut ainoa mitä minulle on tarjoiltu – tänään (lauantaina) sain jopa punapapuja sisältävän riisikakun.

Ruokalistalta tarjolla on vaan kaljaa ja sipsejä

Ärsyttävää tässä pikalaihiksessa on se että uudet Rukan toppahousut alkavat tippua jalasta ja lahkeet rispaantua siinä samalla. Tällä menolla olen 10 kiloa solakampi maaliskuun alussa ja joudun ostamaan uudet talvi/lumilautailuhousut poistomyynneistä. Pitäisiköhän markkinoida tämä homma uutena dieettinä – Ohjeet ovat helpot:

“Dr. Inka – olympialaislaihari”

Ruokailu:

  • Aamupala (8.00): Lataa lautanen täyteen ihan mitä haluat.
  • Lounas: yksi kalja tai riisiviini ja puolikas Pringles-purkki sipsejä.
  • Iltapala: Imaise vielä pari kaljaa ääntä kohti.
  • Yöruoka (22.00): Pikku pizza tai tulinen aasialaisherkku. Jos ei ole saatavilla niin kourallinen sipsejä.
Iltaruokaa: Riisipasta hässäkkä (super tulinen), marjajuoma, tikkujuusto, kimchiä (fermentoitua kaalia tulisessa soossissa) ja perunalastuja

Liikunta:

  • Aamu: Reipas kävely toppavaatteissa noin 15 minuuttia ja kylmässä jonottelua noin tunti.
  • Päivästä iltaan: Armoton fanitus (paikalla hypyt, lipun heilutus ja jonkun näköistä tanssiliikettä).
  • Ilta/yö: Pakkasessa jonottelu ja bussien etsiminen plus jonotus (epämääräinen aika)

 

Noin yleisesti tankata kannattaa silloin kun ruokaa näkyy ja navan täydeltä, mutta vegetaristeille tai edes kalansyöjille tarjoilu on todella puutteellista. Lisänä mainittakoon että toppavaatteissa bussissa hikoilu ja siitä taas -12 asteeseen reipastaa aineenvaihduntaa kummasti.

Hiihtosprintissä paikalla oli vain kaksi kojua ja molemmissa oli ruokalistalla eri vaihtoehtoja punapapuriisikakuista grillimakkaraan, mutta kun kojun neljältä tarjoilijalta tiedusteli tilausta niin vastaus oli ettei niitä ole saatavilla. Joissain kojuissa tarjolla on mikrolämmitettäviä nuudeleita, mutta niidenkin saatavuus on vähän niin ja näin, tietysti nämä sisältävät lihatuotteita. Tarjolla on yleensäkin vain sipsejä, riisiviiniä ja kaljaa. Suomalaiset tietäen, kaljakin voi loppua yllättävän nopeasti kun pojat tilaavat kerralla 50 tölkkiä. Aamupalalla saan huvittuneita katseita kun lataan lautaseni täyteen vähän kaikenlaista sälää ja syön hedelmät ja jugurtit paahtoleipineen vartissa ahmien. Luin joskus tutkimuksen jossa huomattiin että aivot reagoivat että vatsa on täynnä noin 20 minuutissa joten kiireellä kannattaa vetäistä että maksimi annos mahtuu masuun.

Suomalaista nyrpeyttä ja hilpeyttä

Saavuttuani jääkiekko areenalle Saksa peliin vastassa olikin taas iloinen vapaaehtoisten joukko ja ohjaistusta turvatarkastuksen ja lipuntarkastuksen lisäksi. Nämä sujuivatkin ilman sen suurempaa draamaa.

Gangneung jääkiekkoareenan edessä

Hiippailin siitä katselemaan areenan muita nähtävyyksiä ja bongasin siinä kaksi joukkoa suomalaisia. Sanoin moikka molemmille (aivan selvästä päästä) normaaliin tapaani. Sainkin nyrpeän “Moin” suomalaisjoukkiolta, jotka olivat sonnustautuneet samaan talvituulipukusysteemiin kun taas jääkiekkopaidoissa pyörivät suomalaiset iloisesti moikkasivat takaisin ja ottivat minutkin pöydän jatkoksi.

Mietinkin siinä että mistä on kyse ja kävikin ilmi että toinen joukko ryhmäpukeutumisellaan olivat suoraan Suomesta kun taas toisessa joukossa koko poppoo oli porukkaa, jotka matkustelevat paljon ja asuvat ulkomailla. Taas todistin näkemystä että matkailu avartaa niin tietämystä kuin myös elämänasennetta ja ystävällisyyttä. Karvaat ulkomailla marinoituneet suomalaisjätkät ja pari tyttöä olivatkin huumorilla varustettua seuraa ja vaikka ääneni olikin hiihtoladulle hukkunut ajat sitten niin naureskelin aivan kippurassa heidän tarinoilleen.

Saksa pelin fanitusta

Jääkiekko katsomoon mennessä kadotin valokuvaushässäkässä suomalaiset ja saavuin stadiumin sisätiloihin yksikseni. Siinä heti pääsin kavereiksi USA:sta lähteneiden vapaaehtoisten kanssa, jotka ihastelivat sinistä peruukkiani ja olivat muutenkin aivan ihanaa seuraa. Valloitin koko penkkirivin juurikin Suomen joukkueen pukukoppi tunnelin kohdalta ja viritin siihen Suomen lippuni ja Urho-hirven.

Urho tsemppaa Suomea

Ympärilleni saapui muutama korealainen ja filippiiniläinen ja sainkin heidät fanittamaan Suomea lainaamalla heille kaulaliinaani ja opettamalla huutamaan SUO-MI puolestani. Itse sitten “huulisynkkasin” heidän huudon päälle, koska ääntähän minulta ei lähtenyt. Onneksi Suomen eka maali takasi tunnelman ja helpotti jännitystä heti alkuun ja heiluin siinä Suomi-lenkkini kanssa peruukki vinossa alkuintoa pois.

Sadas fanikuva pyyntö
Hyvä Suomi!

Oma urheilusuoritukseni jääkiekon tauolla

Ensimmäisellä väliajalla juttelin korealaisten kanssa ja suoritin pakollista turistivalokuvasessiota. Ameriikan tytöt tulivatkin kysymään jos olisin kiinnostunut osallistumaan johonkin väliaikakilpailun Suomen edustajana. Tietysti sana ”ei” on minulle puoli-Brittinä vaikea sanoa kun nätisti pyydetään, joten siinä sitten jouduin kakkoserän hupikisaan isolle screenille Saksa-fanin kanssa. Meille annettiin ohjaistukseksi imitoida olympialaislajeja joiden nimet näkyvät screenillä. Annoin kaikkeni imitoiden taitoluistelijaa, olympiasoihdun kantajaa ja kultamitalin saajaa. Jälkimmäinenhän oli todella helppo sillä muistelin vaan taannoisia MM-jääkiekon finaali tunnelmia luvuin 6-1!

Väliaika urheilua

Juontajalla olikin kaksi palkintoa kädessä niin tiesin että saamme molemmat palkinnot, vaikka joku huutoäänestys olikin käynnissä. Voittona olikin ”passion ball” eli pallo ja liput, jotka oikeuttavat pääsyn katsomaan seuraavan päivän mitaliseremoniaa eturivistä Olympia areenalla. Harmikseni nämä liput jäivät minulta käyttämättä sillä enhän millään voinut missata Suomi-Norja peliä!

Koko areenan “ihailtavana”

Pelin jälkipuintia

Saksaa vastaan peli päättyikin upein luvuin eli 5-2 ja Suomen joukkueen pelit lähtivät siis kivasti käyntiin. Hyvä pojat!

Saksa kukistettu

Keskiviikon tunnelma oli siis teltan katossa jopa viitisen tuntia pelin jälkeenkin Suomi-popin kaikuessa (kannettavista) kajareista. Siinä sitten Suomi-porukan metsästettyäni terassilta iltapäivä jatkui auringon paisteessa ja tunnelma oli kuin Suomessa juhannuksena: Suomi poppi raikui ja toppatakeissamme värjöttelimme kostukkeen virratessa äänihuulten ohitse. Korealaisten mielestä olimme erittäin valokuvauksellinen tiimi sillä eihän siitä kuvausrumbasta meinannut tulla loppua.

Saksan kukistamisen jälkeen terassille. Meillä on ainainen juhannus!

Koska jätkät tilasivat kojun viimeiset 18 olutta kanadalaisten nenän edestä jouduimme siirtämään juhlinnat telttaan. Sielläpä läksikin sokka irti ja jätkät innoistuivat ihan olantakaa varmistamaan ettei juotava lopu ainakaan Suomi-fanien pöydästä. Tähän varttuneeseen ikään mennessä en ole nähnyt kenenkään tilaavaan niin montaa olutta että paikalle tarvitaan tarjottimien lisäksi myös pari ekstra paria auttavia käsiä. Ei siinä kyllä paljon uskoltanut meikänainen revitellä kun takaraivossa oli huoli siitä mites tästä hotellille päästään.

Jätkät tilasivat kurkunkostuketta

Valitettavasti jouduinkin liukenemaan paikalta jo kahdeksalta kun bussiyhteyksien selvittely verotti taas osan illasta. Siinä meinasikin jo usko ja toivo loppua kun kaikkien bussiyhteys kyselyjen tuloksena minut oli taasen ohjattu väärään jonoon.

Väärässä bussijonossa tuskailua

Tarina on pitkä, mutta bussitungoksessa meinasin jouduin sanaharkkaan kanadalaisen kanssa ja hyvä että jouduinkin sillä ilman sitä välikohtausta olisin ollut väärässä bussissa menossa aivan väärään paikkaan. Ilme hänellä olikin outo kun epätoivoni vaihtui kiitokseksi ja ystävälliseen seläntaputukseen kertoen että ilman sanaharkkaa iltani olisi ollut vieläkin kurjempi sillä hänen kanssa keskustellessa huomasin että joukkio oli menossa toiselle jääkiekko areenalle ja minä hotelliin. Ymmärrän todellakin joukon turhautumisen sillä bussiyhteyksien ja jonojen takia he varmasti missasivat ainakin koko eka erän Kanadan pelistä.

Kunnialla hotellille selvitettyäni tilasinkin kasvispizzan alakerran mestasta ja sen jälkeen uni maistuikin hyvin, koska aamun “pettymys kelkkailuun” olikin aikainen herätys tiedossa.

Ihanaa vihdoinkin ruokaa!

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *